Norsu posliinikaupassa?

Jotkut sukellusreissut etenevät kaavalla, jota peilaan yritysmaailmaan. Kapteeni suuntaa aluksen hylkykohteeseen. Hän päättää kohteen ja antaa toivottavasti lyhyen opastuksen, mikäli edes tuntee kohteen.  Sukeltajien tavoite on henkilökohtainen. Päällimmäisenä on varmistaa oma pääsy ensimmäisenä kohteeseen. Kohteella kaikki ryntäävät veteen kuin varpusparvi. Parvi häärää hylyssä yrittäen muodostaa henkilökohtaista kokonaiskuvaa, väistelee toisiaan, sotkee näkyvyydet, potkii vahingossa toisiaan, touhuaa omaa agendaa ja joskus hukkaa parinsa. Sukelluksen jälkeen keskustellaan kokemuksista ohimennen. Tärkein tehtävä on nopeasti päivittää sosiaaliseen mediaan jotain omasta tekemisestä. Kaiken kruunaa toinen alus, joka tulee samalle kohteelle vastaavalla agendalla. On tietysti mahdollista, että kapteenin suuntavaisto oli hukassa ja varpusparvi teki tuon kaiken edellä mainitun löytämättä koko hylkyä.  Olen varma, että lähes kaikki ovat työelämässä ainakin IT-alueella osallistuneet tällaiseen projektiin.

Turvallisesti tavoitteeseen

Suomen meriarkeologisen seuran leirin toiminta muistuttaa ammattitaitoisen, ilmapiiriltään rennon, mutta kurinalaisen yrityksen projekteja ja toimintaa. Seuran missio on edistää meriarkeologista tutkimus-, koulutus- ja harrastustoimintaa Suomessa. Tavoite on tukea vedenalaista kulttuuriperintöämme. Toiminnassa ovat mukana vain aiheesta kiinnostuneet, jotka samalla jakavat yhteiset arvot.  Pienen yrityksen henkilöstön tavoin kaikki ovat valmiit ottamaan vastuuta sekä suorittamaan tehtäviä laajalla skaalalla. He ovat moniosaajia, joilla on lisäksi omat erikoisosaamisalueet.

Syksyn viikonloppuleirille olimme saaneet Museoviraston tutkijalta toimeksiannon dokumentoida määriteltyjä yksityiskohtia tutkimuksen kohteena olevasta Borstö I hylystä.  Vuonna 2020 oli lisätutkimuksissa paljastunut jotakin, joka antoi syyn epäillä hylyn alkuperää. Tavoitteet käydään huolellisesti läpi valvovan meriarkeologin toimesta. Lista avoimista asioista on selkeä ja perusteltu.

Tavoitteen saavuttamiseksi ryhmä tutustuu parhaaseen saatavilla olemaan dokumentointiin hylystä ja sen osista. Ryhmän keskustelun jälkeen tehdään suunnitelma eli strategia, kuinka tavoitteet saavutetaan. Tekeminen pilkotaan vaiheiksi. Jokainen sukelluspari saa tehtävän ja vie osaltaan projektia eteenpäin. Sukelluksen jälkeen haastatellaan sukelluspari ja kirjataan havainnot.  Saatiinko tehtävät tehtyä ja kuinka pitkälle, mikä on tilanne pohjalla ja hylyssä jne.  Sukellusten johtaja (arkeologi) ohjeistaa seuraavan parin saamansa tiedon perusteella. Projekti etenee vaiheittain vääjäämättä maaliin pienin askelin.

Sukellusonnettomuudet ovat yksi riskitekijä, jotka tulee eliminoida mahdollisimman tarkasti. Suuret ongelmat alkavat, kun useita pieniä asioita menee peräkkäin pieleen. Yksi tekijä johtaa toiseen, joka lopulta johtaa hallitsemattomaan tilanteeseen. Toinen riskitekijä on arvokkaan kulttuuriperinnön rikkominen tahattomasti tai liian nopeilla johtopäätöksillä. Tämän takia emme sooloile tai yritä haukata liian suurta palaa kerrallaan. Aivan kuten yritysmaailmassa, toimintaympäristöä ei voi hallita. Liian suuret muutokset samanaikaisesti usealla toiminnan alueella kasvattavat riskejä moninkertaisesti.  Tilanne johtaa hallitsemattomuuden tunteeseen, ongelmat alkavat kasaantua, resurssit loppuvat ja alkaa jatkuva keskustelu priorisoinnista. Toiminta on muuttunut selviytymistaisteluksi.

Projektimme on ”ketterä”, mutta sukellusten johtajalla on suuri vastuu. Merivirtaukset saattavat sotkea näkyvyydet, tuuliolosuhteet muuttuvat ja kohteella on vaikeaa työskennellä tai kalusto vikaantuu kesken operaation. Puhelimet ovat käytössä veden allakin, mutta sukeltajilla on syvällä käytössään rajallisesti aikaa.  Sukeltaja toimii paineen alla ja harkintakyky paineessa on rajallisempi. Päätös ylhäältä täytyy joskus tehdä nopeasti. Tässä auttaa, jos johtajalla on omakohtaista kokemusta vastaavasta tilanteesta veden alla. Yritysmaailmaan verrattuna sukelluksen johtajalla on konkreettisempi vastuu ihmisten terveydestä ja hengestä. Tavoitteeseen ei voi puskea uhraamalla henkilöstöä.  Päätös keskeyttää on pystyttävä tekemään tarvittaessa.

Ensimmäisen päivän sukelluksien tuloksena havaittiin merkkejä laittomasta hylkyyn kajoamisesta ja esineiden nostamisesta sekä siirtelystä. Sukelluksen johtaja (arkeologi) keskustelee maihin vastuullisten tahojen kanssa tilanteesta.  Projektin alkuperäistä tavoitetta ja suunnitelmaa joudutaan hieman muuttamaan.  Saamme tarkennetun tavoitteen, joka jaetaan sukelluspareille. Kultaisten esineiden koristeosat videokuvaltaan niiden nykyisessä ympäristössään. Seuraava sukelluspari merkitsee esineet asettamalla numeroidut mittatikut (liput) kunkin esineen kohdalle. Viimeinen sukelluspari kuvaa kokonaisuuden kertaalleen, toinen kuvaa ja toinen poimii esineet keräysastiaan.  Takaisin opasnarulle ja paluu kohti pintaa tapahtuu välittömästi. Esineet luovutetaan Museoviraston edustajille ja toimitetaan lopulta konservaattorille. Olemme pieni, mutta tärkeä osa suurempaa kokonaisuutta.

Tällaisessa toiminnassa on palkitsevaa työskennellä. Tilanteet muuttuvat, mutta johtaja ja ryhmä pystyy reagoimaan nopeasti. Arvot ja turvallisuus ohjaavat toimintaa. Kaikki tekevät osuutensa ja enemmänkin. Työ on raskasta, mutta palkitsevaa ja motivaatio on korkealla. Kun vuonna 2000 perustimme yrityksen, koin samanlaisia tunteita taloudellisesta epävarmuudesta huolimatta. Asiantuntijaroolini lisäksi siivosin vuorollani, keitin kahvia ja tein paljon muutakin ylimääräistä.  Samat tunteet  ovat nyt uudestaan konkreettisempana mielessäni, kiitos harrastuksen. Tämän haluaa tehdä vielä kerran.