Avasimme Itämeren ensimmäisen hylkypuiston vuonna 2000 Helsingin edustalle matkansa päättäneeseen Kronprins Gustav Adolfin hylkyyn. Tuo tykeillä varustettu massiivinen sotalaivan hylky on ollut hyvin suosittu vierailukohde. Perustamistyössä oli mukana nykyinen meriarkeologisen seuran puheenjohtaja Markku Luoto ja hänen mieleensä oli istunut hylkypuistokonsepti. Markku kävi vaimonsa kanssa tekemässä lisää sukeltajia maailmaan ja yhden isä-poika sukelluksen päätteeksi kirkastui kunnianhimoinen suunnitelma luoda Porkkalan hylkyihin puisto. Siihen se olisi varmasti jäänytkin, ellei olisi Markun energiaa ja kontaktiverkostoa. Porkkalaan on muotoutunut aikuisten kesäleiri-perinne, jossa laaja joukko eri tasoisia sukeltajia osallistuu hylkyjen poijuttamiseen, tauluttamiseen ja tutkimiseen.
Me Museovirastosta ollaan tunkattu vuosien varrella hanketta ja tänä vuonna kävimme viistokaikuluotaamassa alueita ja lainaamassa vedenalaisen paikannusjärjestelmämme käyttöön. Se osoittautui tarpeelliseksi työkaluksi uusien hylkykohteiden kartoittamisessa. Onneksi UWIS laitteen valmistaja Pertti Arvonen oli myös luottosukeltaja Samulin kanssa paikalla neuvomassa laitteiston asennuksessa. Meidän jengissä oli Jesse ja meriarkeologian opiskelija Yann sekä Kalle, joka pyörähti messiin suoraan H2On Jussarön leiriltä.
Oli erittäin upeaa nähdä innostuneita sukeltajia ja tekemisen meininkiä. Kaksi kokkia, Hanna ja Kati, pyörittivät gourmet-tason laivaruokaa isolle porukalle. Tämäkin armeija marssii mahallaan ja erityistä haastetta toivat vaihtuvat lokaatiot ja kattilan alla keinuva meri.
Tutkimusta koordinoi brittiläinen vahvistus meriarkeologi David Cleasby, joka on juurtunut suomalaiseen toimintakenttään upeasti. Davidin tontilla on iso vastuu. Hylkyjä ajoitetaan eri menetelmin ja kartoitus lisää myös ymmärrystä alueen hylkypoolista. Tänä vuonna yhdeksi kiinnostuksen kohteeksi nousi Putkinotkoksi nimetty paikka, jossa oli useita eri kokoisia laivatykkejä, osa lavetteineen. Paikan muisti ryhmän seniori Vesa Saarinen 1980-luvun sukelluksilta. Nyt kapulaa saattoi siirtää eteenpäin, olihan ryhmässä myös arkeologian opiskelija Sami Brichkey. Toivottavasti nimi meni kerrasta oikein.
Merellä saa touhuta lakkaamatta ilman suurempaa vaikutusta, ellei pysty kiinnittämään median huomiota. Tiedotuspäivänä radioon tuli useita haastatteluita ja Keke oli viritellyt lähetysstudion Stellalle, suorat Youtube-lähetykset onnistuivat mereltä hyvin. Myös kommentit veden alta onnistuivat hauskasti.
Museoviraston puolesta haluan kiittää kaikkia vapaaehtoisia talkoolaisia, tällaisella vapaaehtoistoiminnalla on pitkälle tulevaisuuteen kantavia vaikutuksia!
