Osallistuimme Techu 2017- seminaariin lauantaina 22.1.2017
Helsingin Pasilassa. Kyseessä on Sukeltajaliiton organisoima yksipäiväinen
tapahtuma, joka on tehty yhteistyössä sukellusalan toimijoiden kanssa. Tavoitteena
on tehdä erilaisesta tekniikkasukeltamisesta turvallisempaa, ja sitä kautta
myös hauskempaa. Ohjelmaan oli saatu puhujiksi vakuuttava joukko
asiantuntijoita ympäri maailmaa, kaukaisin puhuja tuli Uudesta Seelannista.
Ulkomaisten puhujien pääpaino oli erityisesti sukellusturvallisuudessa.
Kotimaiset esiintyjät keskittyivät kertomaan hauskoja tarinoita elävästä
elämästä eli luola- ja hylkysukeltamisesta. Yleisö oli hyvin mukana ja kupliva
nauru täytti salin moneen kertaan seminaarin aikana. Päivän kulku oli suunniteltu
jouhevaksi mahdollistaen verkostoitumisen ja kuulumisten vaihtamisen vanhojen
tuttujen kesken.
Techu -seminaarin yhteyteen oli järjestetty mahdollisuus
osallistua sukeltajille suunnattuun ensiapukurssiin. Niinpä työviikon
päätteeksi suuntasimme vielä perjantai-illaksi ottamaan oppia DAN BLS + D
kurssille. Nimihirviö ei tietenkään kerro mitään asiaan vihkiytymättömälle,
mutta DAN on organisaatio nimeltä Divers Alert Networks eli organisaatio joka
jakaa turvallisuustietoutta ja myös vakuutuksia sukeltajille. BLS on puolestaan
Basic Life Support, joka vastannee tietosisällöltään Punaisen Ristin EA1
kurssia. D- taas viittaa Defibrillaattoriin eli tuttavallisemmin Deffaan,
suomenkieliseksi nimeksi on ehdotettu sydäniskuria. Laitteen kanssa harjoitellaan
tilannetta jossa tulee ongelmia sydämen kanssa.
Pääkouluttajana toimi Riikka Keto-Timonen ja hän hoiti kurssin
erittäin pätevästi. Neljään tuntiin oli tiivistetty runsaasti tärkeää tietoutta
ja käytännön harjoittelua. Ensiaputaitoja pitää harjoitella säännöllisesti. Koskaan
ei voi tietään milloin taidot tulevat tosielämässä tarpeeseen, puhuttiinpa nyt
sitten sukeltamisesta tai ihan vain arkielämästä. Treenasimme Anne-nuken kanssa
deffan käyttöä ja toisillamme kylkiasentoa ja sidontataitoja. Opet demosivat
aluksi deffan käyttöä ja odottelimme innokkaana hetkeä jolloin Anne-nukke
pomppaa sähköiskun voimasta, mutta Hollywood-efektiä ei kuulemma yleisestikään
ottaen tule edes oikealla ihmisellä. Uutena laitteena oli tukehtumisliivi. Uhri
puki punaiset liivit ylleen ja survoi juustonaksun liivin etupuolen
”henkitorveen”. Pelastajan oli tarkoitus oikealla otteella saada naksu
lentämään mahdollisimman kauas. Ensin tosin taottiin viisi kertaa liivin
selkäpuolen tyynyyn toistelemalla: ”yski, yski yski!” Arvaatte varmaan että
meidän kolmihenkinen tiimi meinasi lähinnä tukehtua nauruun tuossa kohtaa,
vaikka vakavasta asiasta onkin kyse. Sori siitä! Ehkä tässä vaan toteutui jo
Techun henki eli harjoittelemalla lisää turvallisuutta.
Hauskuus saattaa tosin jäädä asiaan vihkiytymättömälle
päällimmäiseksi asiaksi, jolloin saattaa tulla kevytmielinen kuva sukeltamiseen
aidosti liittyvistä riskeistä. Kokenut luolasukeltaja Sami Paakkarinen pitikin
lauantain ensimmäisen esitelmän Romaniaan suuntautuneista luolaexploraatioista,
jossa oli ollut useita eritasoisia haasteita. Kun tutkitaan ennestään
tuntemattomia luolia keskellä Romanialaista vuoristoseutua, on selvää että
ratkottavia ongelmia
riittää monelle eri tasolle. Lopulta, kun ihmeen kaupalla päästään
kaikkien varusteiden kanssa Suomesta saakka romanialaiseen luolaan ja
aloitetaan luolien kartoitus, vaikein päätös on viheltää peli poikki. Ihmisen
mieli on eteenpäin suuntautunut ja on aina helpompi jatkaa eteenpäin kuin
lopettaa. Jos näkyvyys on vain neljännesmetri, syvyyttä tulossa 80 metriä, ei
työn jatkamiselle ole järkeviä perusteita. Työ ei kuitenkaan koskaan mene
hukkaan, kun osaa jakaa omat kokemukset muiden asiasta kiinnostuneiden kanssa.
Omia kokemuksia jakamalla tulee sukeltamisesta kumulatiivinen prosessi,
kaikkien ei tarvitse toistaa samoja virheitä.
Sukellusonnettomuuksien tulkinta päättyy usein kohtaan
“inhimillinen virhe”. Asiaan oli tarttunut lentopuolella elämäntyönsä tehnyt britti
Gareth Lock. Hän valmistelee Granfieldin yliopistoon väitöskirjatutkimusta
inhimillisestä virheestä sukellusonnettomuuksissa. On tärkeää selvittää miksi
inhimillinen virhe pääsi syntymään, jotta vastaavanlaisia onnettomuuksia voidaan
jatkossa välttää. Lentämisessä ollaan suunnittelutyössä tehty jo vuosikymmeniä
töitä turvallisuus-näkökulma edellä. Yksi dia jäi esitykestä erityisesti
mieleen. Siinä kuvattiin eri tason riskejä laatikoiden ja niissä olevien
reikien avulla. Laatikot ja niiden reiät liikkuivat randomisti. Toisinaan ne
osuivat linjaan, jolloin syntyi tunneli. Tämä edusti tilannetta jossa useampi
inhimillinen virhe kumuloitui vakavaksi onnettomuudeksi.
Seminaarin
sukelluslääketieteellinen osio oli jälleen kerran uusiseelantilaisen lääkärin,
fyysikon ja tekniikkasukeltajan Simon Mitchellin käsissä. Puhujana Mitchell on lahjakas,
poikkeuksellinen. Techussa hänen puheenvuoronsa keskittyi suljetun kierron
laitteeseen, hiilidioksidin poistoon, siinä käytettäviin apuvälineisiin sekä
laitteen turvallisimpaan mahdolliseen käyttöön. Rebreatherit eivät ole Museoviraston
meriarkeologeille arkipäivää (vielä), mutta yhtä kaikki esitelmä oli
huikaisevan kiinnostava ja opetti uutta.
DAN:n
(Divers Alert Network) edustajana Techuun oli kutsuttu Rob Sijmons kertomaan
DAN:n uudesta sukelluslokijärjestelmästä, Diver Safety Guardian Databasesta.
Järjestelmältä saa paitsi tarkkoja tilastoja omista sukelluksistaan, myös kiinnostavia
analyyseja omasta sukeltajantauti-riskistään.
Kenties ensi kenttäkaudella myös Museoviraston meriarkeologitiimi
innostuu kirjaamaan sukelluksiaan DAN:n järjestelmään.
Luolasukelluskokemuksiaan
Techuun tuomassa olivat Antti Apunen ja Janne Suhonen, jotka esittelivät Ruotsin
pisimmän luolaston tutkimiseen keskittyvää Bjurälven –projektia, ruotsalais-suomalaista
yhteistyötä, sen mukanaan tuomia haasteita ja oivalluksia.
Immi
Wallin esitteli hollantilaisen sotalaivan Huis de Warmelon identifiointiin
käytetyn työn. Hylky löytyi merenpohjan luotauksissa jo vuonna 2002, samana
vuonna kuin siitä julkaistiin artikkeli Hollannissa. Artikkelin kirjoittaja ei
voinut kuvitellakaan, että laiva olisi aidosti voinut säilyä jossain.
Museovirastolle uusi hylky oli vain iso tunnistamaton möykky merenpohjassa,
kunnes Badewanne ryhmä vieraili hylyssä ensimmäistä kertaa. Kun jotain näin
poikkeuksellista löytyy, käytetään yleensä asiantuntijaverkostoa ja kysellään,
olisiko kenelläkään näkemystä kyseisen hylyn lippuvaltiosta. Yleensä nämä
kyselyt vetävät vesiperän, sillä kulttuuriperinnön kanssa työskentelevät ovat
niin työllistettyjä omilla alueillaan, ettei pitkäjänteistä selvitystyötä ehdi
tekemään edes kollegoiden pyynnöstä.
Immin
kiehtovan esitelmän jälkeen seminaariväkeä viihdyttämään siirtyi
tekniikkasukeltaja ja kuvaaja JP Bresser, joka selviytyi vaikeasta tehtävästään
seminaarin viimeisenä esiintyjänä. Bresserin häikäisevien dokumenttien mukana
saimme hetkeksi sukeltaa hänen kanssaan luoliin ympäri maailmaa.
Seminaarin lopuksi suoritettiin
perinteinen, nopeatempoinen ja hulvaton sukellusvälinearvonta, joka oli omiaan
kohottamaan karnevaalihenkeä ja siirtämään seminaariväen mielen antoisasta ja
tiedontäyteisestä seminaarista kohti yhteistä illanviettoa ja ilonpitoa
Bottalla. Huolimatta 18 lunastetusta arvasta onni jätti tällä kertaa suosimatta
meriarkeologitiimiä. Hauskaa meillä oli joka tapauksessa! Kiitos
järjestäjille Techu 2017 Teamille Pirkko,
Saija, Susan, Jarkko, Mika, Teppo, Matti ja Mikko ja tietysti kiitokset
kaikille esiintyjille!
lisätietoa seminaarista www.facebook.com/Techu17
