Vähän ennen kyyneleitä

Koronan kynnyksellä saimme vih-doin-kin asianmukaiset toimitilat. Sen jälkeen kun muutimme pois Hylkysaaresta vuonna 2016, olemme pyörineet kalustomme kanssa Kokoelmakeskuksen tulityötiloissa, jotka eivät ole soveltuneet laisinkaan meriarkeologisen sukellus- ja tutkimuskaluston ylläpitoon.
Tähän tuli muutos. Pääsimme itse suunnittelemaan Koken laajennusosaan toimivat tilat, joissa paineastia- ja pesutilat ovat asianmukaisesti ns. olemassa. Meillä on myös oma sisäänkäynti, jossa emme ole kenenkään tiellä. Jihuu!

Päivi ja Sinikka muutos tiimellyksessä.

Kuvaus- ja valokalusto vanhenevat myös nopeasti.

Ennen kun meidät määrättiin etätöihin, kävimme läpi koko kaluston ja teimme runsaasti poistoja. Päivi ja Sinikka kyselivät tarkkaan minkälaisia tunnesiteitä minulla liittyy vanhaan kalustoon. He niin mielellään olisivat pistäneet poistoihin asioita, joita minä olisin säästänyt.

Onhan se hauskaa tajuta että tänä keväänä tulee 20 vuotta siitä kun siirryin meriarkeologiaan kokonaan ja jätin maapuolen kaivaukset. Kahdessakymmenessä vuodessa teknologia on ottanut aikamoisia harppauksia. Sukellus ja dokumentointitavat ovat muuttuneet totaalisesti.

Niinpä museon kokoelmiin tarjotaan vanhaa digikameraa koteloineen ja ROV:ia eli robottikameraa. Se suloinen pieni keltainen touhottaja, joka hankittiin vuonna 2001. Vain Tom Cruisella oli samanlainen, jota hän käytti vähemmän tutkimuksellisissa tarkoituksissa uima-altaissaan. Me sentään tutkimme omallamme mm. Vrouw Marian sisätiloja. Se oli jännää se!

Eniten tunnesiteitä hiersi ensimmäinen virkakuivapukuni. Se oli Polarin 905 sarjalainen kiinteällä Loitokarin hupulla ja rukkasilla. Se oli minulle kuin toinen iho. Pidin pitkän halihetken sen kanssa ennenkuin käärin sen takaisin pussiin ja poistoihin. Yön yli asiaa mietittyäni ajattelin että pitäähän sitä kuitenkin tarjota Merimuseon kokoelmiin. Onhan se kuitenkin Suomen ensimmäisen meriarkeologian tohtorin ensimmäinen valtiollinen työasu.

Teinipoikani mielestä tuossa ei ole mitään ihmeellistä. Hän kertoo mieluummin kavereilleen äitinsä olevan ”Kuolleiden miesten merten menopelien tutkinnan ammatin mestari¨, ei minulla ole mitään sitäkään nimitystä vastaan. Siitä pitäisi varmaankin kehitellä toimiva lyhenne niin voidaan lopettaa iänikuinen keskustelu siitä onko tämä vedenalaisarkeologiaa vai meriarkeologiaa vai ihan vain arkeologiaa. Ehkä tämä on ihan vain elämää. Nautitaan sitten siitä!

T. Kuolleiden miesten merten menopelien tulkinnan ammatin mestari

Unescon suojeluksessa

Tämä on se kevät kun ylivirittynyt planeettamme löysi jarrupolkimen. Kaikki on ajateltava uusiksi. Jos Korona ei ole muuttanut elämääsi, et ole tehnyt tarpeeksi. Näin se vain on. Näkymätön vihollinen on keskuudessamme ja turvallisin tapa toimia on ajatella, että kannat virusta ja sinun tulee pitää turvavälit kunnossa. Kaikilla meillä on läheisiä riskiryhmässä, joten muistakaa merikotkan siipienväli.

Yksi Koronan uhreista oli IKUWA7 kongressimme, jota suunniteltiin pidettäväksi Helsingissä touko-kesäkuun vaihteessa. Huhuja alkoi kiiriä kollegoilta eri puolilla maailmaa toteutetuista matkustuskielloista ja odottelimme milloin asia rantautuu meille. Se oli kummallinen viikko. Maanantaina pidimme vielä Tiedekulmassa tilaisuuden, jossa hollantilainen vieraamme Wouter Waldus kertoi IJsselkoggin nosto-operaatiosta. Paneelissa keskustelivat Museoviraston ja Kansallismuseon edustajat yhdessä IKUWA7 vetäjän Kalle Virtasen kanssa. Sukeltajaliiton Sari Nuotio luotsasi keskustelua ja lopputulema lienee ollut se, ettei hylyn nostamista ja museointia Suomessakaan pidetä ihan utopistisena. Promosimme IKUWA7 tapahtumaa, joka oli pääsyy tapahtuman järjestämiselle.

Perjantai olikin sitten kolmastoista päivä ja vedimme hätäjarrua! Ilmoitimme 240 osallistujalle kongressin peruuntumisesta. Onneksi meriarkeologiassa tulokset eivät happane vuodessa ja ihmiset ovat ylipäänsä tottuneet muuttuviin olosuhteisiin toimiessaan meriympäristöissä.

Maanantaina meillä oli jo tarjota uudet päivämäärät. Siirtyminen tasan vuodella ei onnistunut, sillä kyseinen ajankohta oli jo varattu. Kongressi pidetään Helsingin yliopiston tiloissa, joten kilpailu tilojen käytöstä on kovaa. Löysimme elokuusta 2021 uudet päivämäärät. Saman viikon lopulla saapuikin sitten tieto että Unesco suojelee kongressiamme. Toimimme siis Unescon ”patronagessa” ja pohtiessamme sanalle sopivaa käännöstä tuli ”suojelus” mieleen. Ollaan siis turvassa ja suojeluksessa muutoinkin. Pidetään huoli kaikkien jaksamisesta kriisiaikojen yli.

Tässä lisätietoa kongressista:

https://www.helsinki.fi/en/conferences/7th-international-congress-for-underwater-archaeology

Minna