Vähän ennen kyyneleitä

Koronan kynnyksellä saimme vih-doin-kin asianmukaiset toimitilat. Sen jälkeen kun muutimme pois Hylkysaaresta vuonna 2016, olemme pyörineet kalustomme kanssa Kokoelmakeskuksen tulityötiloissa, jotka eivät ole soveltuneet laisinkaan meriarkeologisen sukellus- ja tutkimuskaluston ylläpitoon.
Tähän tuli muutos. Pääsimme itse suunnittelemaan Koken laajennusosaan toimivat tilat, joissa paineastia- ja pesutilat ovat asianmukaisesti ns. olemassa. Meillä on myös oma sisäänkäynti, jossa emme ole kenenkään tiellä. Jihuu!

Päivi ja Sinikka muutos tiimellyksessä.

Kuvaus- ja valokalusto vanhenevat myös nopeasti.

Ennen kun meidät määrättiin etätöihin, kävimme läpi koko kaluston ja teimme runsaasti poistoja. Päivi ja Sinikka kyselivät tarkkaan minkälaisia tunnesiteitä minulla liittyy vanhaan kalustoon. He niin mielellään olisivat pistäneet poistoihin asioita, joita minä olisin säästänyt.

Onhan se hauskaa tajuta että tänä keväänä tulee 20 vuotta siitä kun siirryin meriarkeologiaan kokonaan ja jätin maapuolen kaivaukset. Kahdessakymmenessä vuodessa teknologia on ottanut aikamoisia harppauksia. Sukellus ja dokumentointitavat ovat muuttuneet totaalisesti.

Niinpä museon kokoelmiin tarjotaan vanhaa digikameraa koteloineen ja ROV:ia eli robottikameraa. Se suloinen pieni keltainen touhottaja, joka hankittiin vuonna 2001. Vain Tom Cruisella oli samanlainen, jota hän käytti vähemmän tutkimuksellisissa tarkoituksissa uima-altaissaan. Me sentään tutkimme omallamme mm. Vrouw Marian sisätiloja. Se oli jännää se!

Eniten tunnesiteitä hiersi ensimmäinen virkakuivapukuni. Se oli Polarin 905 sarjalainen kiinteällä Loitokarin hupulla ja rukkasilla. Se oli minulle kuin toinen iho. Pidin pitkän halihetken sen kanssa ennenkuin käärin sen takaisin pussiin ja poistoihin. Yön yli asiaa mietittyäni ajattelin että pitäähän sitä kuitenkin tarjota Merimuseon kokoelmiin. Onhan se kuitenkin Suomen ensimmäisen meriarkeologian tohtorin ensimmäinen valtiollinen työasu.

Teinipoikani mielestä tuossa ei ole mitään ihmeellistä. Hän kertoo mieluummin kavereilleen äitinsä olevan ”Kuolleiden miesten merten menopelien tutkinnan ammatin mestari¨, ei minulla ole mitään sitäkään nimitystä vastaan. Siitä pitäisi varmaankin kehitellä toimiva lyhenne niin voidaan lopettaa iänikuinen keskustelu siitä onko tämä vedenalaisarkeologiaa vai meriarkeologiaa vai ihan vain arkeologiaa. Ehkä tämä on ihan vain elämää. Nautitaan sitten siitä!

T. Kuolleiden miesten merten menopelien tulkinnan ammatin mestari