Hylkyindeksi, siis mikä?

 Se on tässä:

https://www.sttinfo.fi/tiedote/uusi-hylkyindeksi--menetelma-avuksi-vedenalaisen-kulttuuriperinnon-uhanalaisuusluokitteluun?publisherId=69817951&releaseId=69911718

Joulukuussa 2016 meribiologi Ari Ruuskanen halusi tulla tapaamaan meriarkeologeja ja keskustelemaan ideastaan indeksoida hylkyjen suojelua. Olimme heti kiinnostuneita, Ari on meidän keskuudessamme sinnikkään tiedemiehen maineessa ja olimmehan saaneet yhteisjulkaisun Vrouw Mariastakin kansainväliseen julkaisusarjaan läpi. Ari oli siinäkin keskeinen hahmo, toisen ikiliikkujan eli Roope Flinkmanin kanssa. Roopen suostuikin myös Hylkyindeksi- projektin ohjausryhmään, mistä lähetämme lämpimät kiitokset!

Ari kertoi ideastaan ja ryhdyimme jatkojalostamaan ajatusta. Tässä oli jotain uudenlaista ajattelua, josta heti vainusi että asiassa on potentiaalia, mutta asia ei tulisi olemaan helppo. Vuosia vieri, pidettiin tapaamisia, mutta hanke jäi aina muiden juoksevien asioiden jalkoihin. Saimme Weisell- säätiöltä vuodeksi tukea työn edistämiseksi ja Ari hautautui Tvärminnen eläintieteelliselle asemalle pyörittelemään muuttujia ja eri rekistereiden tietoja.

Ensimmäinen työpaja Suomenlinnassa joulukuussa 2018. Kuva Jenna Karhu.

Pienryhmät jatkoivat asioiden jalostamista. Kuva Jenna Karhu.

Ari Ruuskanen selostaa pienryhmälleen indeksiajattelua. Kuva Jenna Karhu.

Kutsuimme koolle joukon aktiivisia hylkysukeltajia ja pidimme työpajan joulukuussa 2018 Suomenlinnassa. Hylkyjen hyvinvointiin vaikuttavat muuttujat alkoivat hahmottua. Päätimme rajata käsittelyaineiston puulaivojen hylkyihin. Mitkä kaikki vaikuttavatkaan niiden säilymiseen? Luonnontieteistä otettiin soveltuvia painemuuttujia ja tutkailimme vesialueiden käyttöä ihmisen toiminnan vaikutusten näkökulmasta. Saimme luotua luokituksen äärimmäisen uhanalaisesta suhteellisen vakaaseen hylkyyn. Uhanalaisimmassa luokassa laivanhylkyyn kohdistuu äärimmäisen suuri paine, joka uhkaa laivanhylyn niitä ominaisuuksia, joita voidaan tutkia arkeologisin keinoin. Tiedon laadun säilyminen on äärimmäisen uhattuna.

Vrouw Maria -hylky kuuluu parhaiten säilyneeseen luokkaan. Kuva Jouni Polkko, Badewanne 2019.

Erilaisten painemuuttujien indeksoinnissa perusideana on se, että hyvin erilaiset tekijät voidaan muuttaa yhteismitallisiksi ja vertailukelpoisiksi. Samassa indeksissä pyöritellään niin vesialueen avoimuutta kuin väylien läheisyyttä ja sukeltamisen vaikutuksia hylkyihin. Akuuteimmaksi asiaksi nousi ankkuroinnin aiheuttamat stokastiset eli äkilliset vaikutukset. Epäonnisella ankkuroinnilla voidaan hetkessä aiheuttaa korvaamatonta tuhoa. Tämän tiedostaminen käänsi katseemme ankkuroinnin ohjeistukseen- mitäs niille kuuluikaan?

Indeksiajattelussa hylkyä suojaavina toimenpiteinä pidettiin poijutusta, mutta mm. Espoon tuoreimpaan hylkylöytöön ankkuroitiin ikävin seurauksin, vaikka siinä oli jo kiinnittymispoiju. Mites tämän nyt sitten selittää? Ei aina jaksaisi syyllistää kollektiivisesti hylkysukeltajia kun pääsääntöisesti jengi osaa olla ihan asiallisesti ja hylyt säilyvät sukelluskelpoisina- mutta lisää valistusta tarvitaan. Jos huolimaton ankkuroija näkisi tekojensa seurauksen, niin se ehkä pistäisi toimimaan toisin. Pääsääntöisesti vahinko tapahtuu siten, ettei sitä havaita vasta kuin aikojen päästä. Jolloin omista virheistään ei edes voi oppia. Tavoittelemme siis hyvää ohjeistusta, jossa lähtökohta on se, että hylyn lähelle ei ankkuroiduta, vaan sukeltaminen tehdään liikkuvasta aluksesta.

Jos on pakko ankkuroitua ja sukeltaa aluksesta, niin aloitetaan tutkimalla merisää, onko tuulen suunta muuttumassa tai keli nousemassa. Kaiutetaan kohde huolellisesti, jotta ymmärretään miten päin hylky pohjassa lepää. Lasketaan merkkipoiju, jonka on 4-6 kg painava sukkula, joka menee suoraan alaspäin mahdollisimman lähelle hylkyä, mutta ei hylkyyn. Kaiutetaan, jotta nähdään mihin kohtaan hylkyä merkkipoiju osui (pitäisi keksiä painoon kiinnittyvä sopiva heijastava pinta, joka ei vaikuta painon laskeutumiseen).  Ankkuroidutaan mieluiten tuulen alapuolelle, jos ankkuri rekaa niin silloin ei tarvitse pelätä että se tuhoaa hylyn ja palatessa on kiva uida pinnalla myötäaallokkoon. Aluksen päällikön vastuulla on huolehtia riittävän pitkästä ankkuriköydestä ja pohjan laadun tarkastamisesta.

Ohjeistuksen päivitystä meillä hoitaa tiimimme uusin jäsen meriarkeologi Kalle Virtanen. Laittakaapa Kallelle kokemuksia ja näkemyksiä kalle.virtanen@museovirasto.fi.

Ehkä se on tämä meidän yläpuolisen maailman kiire, joka vaikuttaa myös hylkyihin. Sukellusretkillä pitäisi olla asenteella- sukeltamaan päästään, jos ollaan onnekkaita, ei väkisin! Olosuhteita tulee kunnioittaa ja jättää asioille riittävät aikaikkunat. Ihan kaikkea ei kannata vetää suorittaja-mentaliteetillä. Sillä ei tehty Hylkyindeksiäkään vaan annettiin sen kypsyä rauhassa. Vieläkin löytyy parannettavaa, mutta sehän se on meidän ajan ilmiö- mikään ei lopulta koskaan valmistu! Opetellaan siis nauttimaan matkanteosta <3

Suuret kiitokset Ari Ruuskaselle, kiitos kun olet sinnikkäästi vienyt Hylkyindeksiä eteenpäin ja suhtautunut ymmärtävällä lempeydellä kiireisiimme.