Suuntolaiset Suokissa

Keväällä vedessä tapahtuu epämiellyttävä samentuminen, joka johtuu useammasta tekijästä. Siihen liittyvät erilaiset leväkukinnot ja lumen sulamisvesien virtaamiset kohti suurempia vesistöjä. Sulamisveteen sekoittuu kiinteää maa-ainesta, joka tekee vedestä pahimmillaan maitokahvin väristä. Siihen ei auta mikään määrä lamppuja ja keinovaloa, on vain odotettava että partikkelit asettuvat ja laskeutuvat pohjalle. Suomenlinnan vesialue on erittäin herkkä tälle ilmiölle, sillä Vantaanjoki tuuttaa vesimassansa ulos juurikin Suokin huudeilla. Talvi onkin sukelluksen sesonkia ja tälle talvikaudelle ehdimme hätäseen järjestämään yhden sukellustapahtuman. Kutsuimme Suunnon testiryhmän siivoustalkoisiin.

Ammattisukeltajat kiinnittivät sopivasti laitureita Tykistölahdella, joten sain vedenalaisesta näkyvyydestä ns. ensikäden tietoa veden alta.

Ison Mustasaaren rantapaalutuksessa näkee veden samentumisen läpikin leveän laudan, joka kuuluu rakenteeseen. Rantaeroosio tuo kiinnostavia asioita esiin.

Alunperin tarkoitus oli mennä poistamaan hirsiarkkupadolta satavuotis-synttäreille viritetty opaspolku. Maitokahvi ennätti ensin, joten siirsimme sukelluksen meren puolelle. Susisaaren hylky, sen viereinen tykki ja lavetti olivat vielä kohtuullisen kirkkaassa vedessä. Tämä tarkoitti että näkyvyyttä oli enemmän kuin käsivarren mitta. Suomen olosuhteissa tämä on kelpo saavutus. Sukelsin kerran Helsingin edustalla miettien “olenkohan tajuton?” Silmissä näkyi pelkkää mustaa. Sävy vaihtui ruskeaksi, jolloin viimeistään ymmärsin kyseessä olevan keskimääräistä synkemmän mutapilven. Sittemmin en ole niin synkkiin pilviin törmännytkään, olen nääs oppinut laskeutumaan mutapohjalle ilman pommi-efektiä.

Mudasta ja pimeydestä ei ollut tietoakaan kun aurinkoinen kevätpäivä koitti ja Suunnon testiryhmä saapui Pasi Lammin luotsaamana Susisaarelle. Konttorilta olivat päässeet irtautumaan kolme reipasta ja rohkeaa sukeltajaa Jari Palviainen, Ila Tokola ja Timo Piironen. Edellisistä sukelluksista oli jokaisella kulunut tovi, joten oli tärkeää koota laitteet rauhassa. Ensimmäinen yllätys tuli Ilan kaulamansetista, se oli tuntemattomasta syystä muuttunut kumipurkaksi, joka päättäväisesti liimautui takatukkaan. Vaihtopuku kehiin ja varustautuminen saattoi jatkua.

Pasi huolehtii kirjanpidosta muiden valmistautuessa sukellukseen. 

Suomenlinnassa sukellustoiminta herättää aina kiinnostusta ohikulkijoissa.

Orkneyn matkalla aktivoitunut selkäkipu esti minua toimimasta sukeltavana oppaana, joten esittelin sukellusalueen kuvien ja piirustusten avulla. Tutkimussukeltajien kurssit olivat työnäytteinään dokumentoineet kohteita, joten niistä oli mukavasti materiaalia kyppi.fi portaalissa. Tykkiä ja lavettia dokumentoivat tusulaiset vuonna 2009. Nyt tarkoitus oli poistaa tutkimusvälineistöä hylystä. Kyseessä on Susisaaren hylky ID1292 ja se esitellään lyhyesti:

Kuvaus: Hiekkaan hautautunut puulaivan hylky. Näkyvissä on pääasiassa kaarien päät. Hylky on limisaumainen, noin 15 metriä pitkä. Hylkyä on dokumentoitu kuvaamalla ja piirtämällä syksyllä 2011 Luksian tutkimussukelluskurssilaisten työnäytteenä.

Hämmennyin itsekin, joko siitäkin kurssista on noin pitkä aika? Itseasiassa tutustuin tuolloin tiimimme kolmanteen jäseneen eli Päiviin. Hän oli silloin oppilaana kurssilla. Muistan Päivin istumassa vesirajassa täydessä turvasukeltajavalmiudessa lukemassa Hesaria. Sittemmin olemme aamukahvilla useasti jakaneet Hesarin lukuhetken. Nyt oli kuitenkin tavoite poistaa hylystä sinne jääneet mittavälineet. Hylystä piti kurssin jälkeen ottaa dendronäytteet, jonka vuoksi välineistöä jätettiin hylkyyn. Luksialta loppui kuitenkin tutkimussukeltajien koulutus, eikä seuraavaa ryhmää koskaan tullut.

Jari ja Timo varustautumassa.

Suunnon sammakkomiehet testattavine tietokoneineen pääsivät veteen tympeästä rantakivikosta huolimatta. Rantakallion laelta oli helppo seurata kolmikon kuplia. Parikontrolli näytti pelaavan hyvin, niin lähekkäin kuplat pintaantuivat. Puolen tunnin sukelluksen jälkeen takaisin maalle ryömi tyytyväisen, mutta kylmettyneen oloista porukkaa. Mukana tuli näkin valtaamia keltaisia merkkaustikkuja ja vähän elämää nähnyt rullamitta. Hyvä saalis päivän ensimmäiselle sukellukselle!

Vähän käytetty rullamitta, ei jatkoon!

Siivous tuotti tulosta.

Putsasin tikut ja palautin ne käyttöön. Myöhemmin kuulin nykyisin BalticRIM projektissa työskentelevältä Riikka Tevalilta, että Särkän salmen väyläesteeseenkin on tutkimuksen jäljiltä jäänyt mm. rullamitta. Periaate on, ettei välineistöä jäisi muinaisjäännöksiin, joten täytyy kutsua suuntolaiset toistamiseen Suokkiin siivoustalkoisiin. Tästä ensimmäisestä yhteistyökerrasta jäi aurinkoinen muisto.

Minna

PS. Suokissa sukeltamiseen tarvitaan lupa vesialuuen omistajalta eli Suomenlinnan hoitokunnalta.