Ei Sulkavallakaan aina soudeta

Toisinaan Sulkavalla sukelletaan. Niinkuin nyt, kun ajelimme tiistaina Sinin ja Robin kanssa tapaamaan Lohilahden aktivisteja. Paikalliset ovat innostuneet Markku Jonnisen johdolla kunnostamaan rantoja ja samassa yhteydessä löytyi myös neljä uutta hylkyä. Kesällä löydöstä uutisoitiin näyttävästi kun pitkäaikainen Saimaan hylyt -työryhmän jäsen Ismo Marttinen kävi sukeltamassa alueella. Tuolloin tuli luvattua että mekin tulisimme vielä itäiseen Suomeen kenttäkauden aikana.
Saimme vahvistukseksi Pentti Kokin samaisesta Saimaan hylyt- ryhmästä ja iloinen sukellustouhotus saattoi alkaa. Kävimme ensin Jonnisen veneellä luotaamassa hylkyjä ja merkitsemässä sen 30 metrisen, joka on keskellä veneväylää. Tosin rannimmainen hylky löytyi kun kurkisti veneen perämoottorin vierestä veteen jo laiturissa. Siinähän se oli, laatikon mallinen keksintö, jonka Marttinen oli jo tulkinnut varppausveneeksi.
Tiistai iltapäivän sukellus oli jännittävä kokemus. Vettä ei hylyn päällä ollut montakaan metriä, mutta järven olosuhteet ovat erilaiset. Makea vesi tulee jotenkin eritavalla iholle kuin suolainen merivesi. Päivä oli tyyni, joten aallokkokaan ei häirinnyt, eikä virtauksistakaan ollut muuta kuin iloa. Menimme suoraan kameroiden kanssa veteen ja aloitimme kuvaamisen. Tavoitteena taas tehdä 3D-mallia. Suunnitelma oli sukeltaa ensin hylky ympäri ja sen jälkeen sahata sitä poikittain ees ja taas. Sinin valtasi epäusko jo puolivälissä- onko tämä hylky laisinkaan vai jokin laiturirakenne. Lohduttelin vanhemman virkanaisen äänellä että sitähän tässä juuri selvitellään ja jatkoimme sukeltamista.
Hylyn vieressä on ollut laivanrakennustoimintaa 1500-luvun lopulta eteenpäin ja ajatus oli että tämä voisi olla yksi siellä rakennetuista purjelaivoista. Mitään mastoon viittaavaa ei sikokölistä löytynyt, joten tulkitsimme vankkatekoisen pohjarakenteen kuuluvan proomulle. Alueella on 1800-luvun lopulla säilytetty sahatoimintaan liittyvää laivastoa. Asiakkaamme oli todennäköisimmin yksi niistä. Päätimme siirtyä tutkimaan tarkemmin laatikkomallista hylkyä laiturin vieressä ja sen viereistä proomua.
Kuulimme myös että Lohilahden rannoilla on ollut rimarymejä, joihin laivoja on vedetty maihin. Vastarannalla sellainen pilkottelikin vedestä. Laatikkomallisen varppausveneen vierestä löytyi hirsiarkku. Yritin katsella kumpi oli ensin, mutta niin olivat nätisti vierekkäin ettei voinut päätellä kumpi oli vanhempi. Kuvasimme molempia hylkyjä ja päätimme luopua dendrojen sahaamisesta. Täytyy ensin selvitellä vanhaa kuvamateriaalia alueesta, jospa sieltä löytyisi hylyistä jotain johtolankoja, ettei turhaan ruveta niitä pilkkomaan.
Aamulla saimme vihjeen Kukkarlahdessa sijaitsevasta hylystä. Ajo-ohjeet oli kääntyä paksun männyn kohdalta vasemmalle. Löytyi mänty ja lahukkakin, mutta hylky ei halunnut tulla löydetyksi. Pentti ajeli dronella siksakkia kaikki rannat ympäri, mutta ketään ei näkynyt. Sellaisia ne hylyt just on, ne ei tykkää jos niitä pidetään helppoina nakkeina. Mekin Robin kanssa ryynättiin rantapusikoita, muttei nähty kuin kummallisia kepukoita. Ne eivät päätyneet edes Robinin hampaisiin vaikka keppejä arvostaakin tuo ihastuttava labbis-teini.

Huomenna jatkamme Lappeenrantaan. Lisää kuvia löytyy Instagramista sunkenheritage_fin Ryhtykääpäs toki seuraamaan.

Kiitokset Lohilahden porukoille, erityisesti Markku Jonniselle, löytäkää lisää hylkyjä niin me tullaan taas :)