Helkutin Iso Melkutin

Sunnuntai on oivallinen päivä körötellä testisukelluksille Isolle Melkuttimelle. Muistatte varmaan sidemount kouluttajani Teppo Lallukan? Teppo oli menossa sukelluskavereidensa Susannan, Siirin ja Jarin kanssa pikkujouluilemaan ja joviaaleina sukeltajina nappasivat minut mukaan. Sukeltaminen kun lasketaan tässä hötkyilevässä elämässä lähinnä mindfullness terapiaksi, hyväähän se tekisi.
 Ja niin tekikin. Vetäessäni limenvihreillä somisteilla modattua Polarsafetyn 901 testiretro-versiota päälle, nousi lammesta kolmen hengen sukellusseurue. He ilmoittautuivat tämän blogin seuraajiksi, joten pakkohan on hehkua tämä kiitollinen palaute tekstimuotoon asti. Nämä ihanat ihmiset olivat myös hyvin avuliaita, sillä testaamassani puvussa ei ollut kuivahanskoja ja piukkojen märkäpuvun hanskojen kanssa on apu enemmän kuin tarpeen. Hankin hanskat Orkneyn keikalla ja jo silloin niiden erityispiirteiksi kehuttiin työlästä pukemista. Ovat nääs paksut ja napakat, mutta helkutin Melkutin oli jäähtynyt kolmiasteiseksi, joten ei siitä kovin kummoista sukellusta tullut kaikesta napakkuudesta huolimatta.

 Uusi puku sen sijaan oli vedessä hyvin miellyttävä kaveri. Ainoa haaste oli uudenlainen täyttöventtiili. Aikani tökkäiltyäni venan keskustaa, tajusin sen toimivan reunasta painamalla. Okei, Teppo saattoi vähän vinkata oikeaa kohtaa kun huutelin ihmetystäni ääneen. Sitten vaan kainaloiset paikoilleen ja veden alle. Voihan wiileys!
  Joulukuusi sai uusia pallokoristeita ja sukellusseurue poseeraili tonttulakit päässä. Kaikkea pientä ihmeteltävää oli radalle kertynyt. Vähän aikaa piti tuijotella yhtäkin objektia, ennenkuin tajusin sen olevan keraaminen säästöpossu. Siihenkin liittyy varmasti jokin omituinen tarina, joita me sukeltajat arvostamme.
 Muu seurue jatkoi retkeä, mutta minä kömmin ylös vedestä. Jos olette joskus lapsena luistelleet liian pitkään, niin muistatte varmaan miltä tuntuu kun veri alkaa taas kiertää varpaissa? Jep, tuntuu siltä kuin kynsiä vedettäisiin irti. Sama! Mutta sormissa. Ei haittaa vaikka olisin itkenytkin, sillä pinnalla ei just silloin ollut ketään muita. Mutta en kuitenkaan vuodatellut lämpimiä kyyneliä, ei niitä olisi edes irronnut, mutta muutaman voimasanan saatoin ehkä mainita.