Pakkolevossa

 Kirjoittelen blogia vaihteeksi kotisohvalta. Sukelluslääkäri määräsi viikoksi lepoon, olen uuvuttanut itseni kenttäkauden aikana. Tämä vaara piilee työssä, josta tykkää vähän liikaa. Fiilikset on sellaiset kuin olisi kuukahtanut kermakakun äärelle ja tietysti siihen liittyy paljon myös riittämättömyyttä ja häpeääkin. Onneksi olen jo iso tyttö, joten kestän molemmat.

Meillä on ollut ihan super-onnistunut kenttäkausi ja päästiin tarkastuskäynneille moniin klassikko-paikkoihin. Kohtaamiset hylkyjen kanssa vaikuttivat myös omaan ajatteluun, vähänpä noissa tutkituissa hylyissä on sukeltajille ihasteltavaa. Jylhät rakenteet uhmaavat aikaa, mutta elämyksellisyys elää pienissä yksityiskohdissa. Kunpa ne saisivat olla rauhassa meren pohjalla, kunpa nostettuja esineitä voisi edes ihastella kokonaisuuksina museoissa.

Meidän vedenalainen kulttuuriperintö on niin upeaa, että se ansaitsisi paljon enemmän. Ei puhtaasti itseisarvonsa vuoksi, vaan nämä kosketuskivet historiaan ja aiempiin ihmisiin avaavat meissä itsessä luukkuja. Rakentavat elossa olon iloa ja kohottavat elämän tarkoitusta. Auttavat ymmärtämään elämän rajallisuuden ja yllätyksellisyyden. Sama nousuvesi nostaa kaikki veneet, me ollaan täällä yhdessä.

Olen lepopäivien aikana opiskellut aika paljon uupumisesta. Missä kohtaa pitäisi omien hälytyskellojen pärähtää? Kuuntelin webinaaria, jossa viisas psykologi listasi aivotoimintojen heittämät merkit näin:

IMPULSIIVISUUS, joku muu tuntuu olevan puikoissa

LISÄÄNTYNYT HäIRIÖHERKKYYS, eniten ärsyttää kaikki

JUMISTUS, jää pitkät päälle

MENTAALINEN LUKKO, luovuus jumissa, ei irtoa yhtään hyvää ideaa

VIUHTOMINEN, keskeytät itse itseäsi

LIUKKAAT AIVOT, asiat liukuvat ohi jättämättä muistijälkiä

TYÖPÖYTä TäYNNä, mentaalinen ähky, ei mahu enää lisää juttuja!

Korjauspakista löytyivätkin sitten läsnäolo, jaettu ymmärrys ja luottamus. Näiden kaikkien lisäämiseen tarvittiin oikeastaan vain empatiaa. Tuo pehmo-juttu, jota meidän suorittamiseen ja saavuttamiseen pohjautuva aikamme ei oikein osaa arvostaa. Niinpä haastankin teidät olemaan kilttejä itsellenne (itsemyötätunto kunniaan), lapsillenne ja läheisillenne, kyläläisille ja naapureille, turisteille ja asiakkaille, turilaille ja nisäkkäille sekä hylätyille hylyille. Empatiaharjoittelun voi aloittaa vaikka hylyistä <3 

Minna