Kanonbra!

Ajattelin kirjoittaa nopeasti sellaisen piristävän tekstin, sillä arvelen että muillakin ottaa koville tämä toinen Koronakevät. Sitten huomaan, että eipä se niin helppoa olekaan ilman että kuulostaa todella omituiselta. Aina voi tehdä niinkuin tähtitieteilijät ja vaihtaa perspektiiviä. Tällaisen rohkaisevan tekstin kirjoitin yläasteen vanhempainyhdistyksen FB- sivuille:

"Vaihda perspektiiviä! Miltäköhän tämä touhu näyttää Alfa Centaurista käsin? Jos pandemia piimityttää, niin etäisyyttä huoliin voi ottaa ajattelemalla itsensä Kentaurin tähdistön kirkkaimmalle tähdelle. Olet silloin 4,4 valovuoden päässä huolista ja yötaivaan kolmanneksi kirkkain tähti. Yhtenä päivänä tämä aika on vain muisto. Minkälaisia tsemppiterveisiä sinä lähettäisit nykyitsellesi taaksepäin tulevaisuudesta, vaikkapa vuodesta 2025?"

Tietenkin ainut tsemppitervehdys kommenttiketjussa oli itseni kirjoittama, teinien vanhempia on aika vaikeaa aktivoida :D Tuon tekstin jälkeen ajattelin että arkeologille olisi luontevampaa leikkiä aikaperspektiivillä ja miettiä miltä tämä aika näyttäisi vaikka sadan vuoden takaa? Tai jotenkin ehkä kivointa miettiä, miltä tämä aika näyttää sadan vuoden päästä, sillä tulevaisuusvisiot vaativat eniten rohkeutta ja mielikuvitusta. Tulevaisuusvisiot ovat kuitenkin keskittyneet ilmastonmuutokseen, joten siitäkin voi herkimmät saada vain lisää ahdistusta, joten mitäpä jos vain keskittyisi kivoihin uutisiin?

Kivoja uutisia ovat esimerkiksi se, että Suomen tutkimussukelluskoulutus etsii koordinaattoria ja saamme käyntiin Helsingin yliopiston siipien alle Suomen tutkimussukellusakatemian. Se on kova juttu, toivottavasti pätevä ihminen saadaan luotsaamaan homma maaliin, Weisell- ja AMPS- säätiöt turvaavat kolmen ensimmäisen vuoden rahoituksen.

Olin itse kurssilaisena ensimmäisellä tutkimussukelluskurssilla vuonna 1995 ja näin "muutamaa kuukautta" myöhemmin voin vain todeta miten merkityksellinen tuo kurssi oli Suomen meriarkeologian kannalta. Siellä luotiin hyvät pohjat monitieteiselle yhteistyölle, joka edelleen poikii hedelmää. Nytkin meillä on tekemisen meininki Suomen tutkimussukelluksen ohjausyhdistyksen (eli STOY) hallituksessa. Keväällä pidämme kaksi webinaaria, toisessa avautuu Pauliina Ahti "Kun pintaraapaisu ei riitä" ja toisessa ensimmäinen kunniajäsenemme Roope Flinkman. Kaivakaapa linkit STOY:n FB sivuilta tai uusilta verkkosivuiltamme https://www.tutkimussukellus.fi/ joista muuten saamme kiittää Niko Nappua (kurssikaveri 25 vuoden takaa).

Lisää kivoja uutisia on "Unohdettu laivasto"- projektin alkaminen. Sopimuksia vielä kirjoitellaan, mutta nyt vaikuttaa siltä että siirryn projektiin kuudeksi vuodeksi jo ensi kuun alussa. Arvatkaapa miten jännää on olla ainoa ulkomaalainen projektissa? Tietysti vaadin että palavereissa puhutaan ruotsia. Just se kouluaine johon en koskaan jaksanut motivoitua. Yritän samalla olla teinipojilleni elävä esimerkki siitä että kannattaa hanskata kyseinen kieli nuorena. Tässäkin elämänvaiheessa vielä ehtii, mutta onhan se nyt vaan jotenkin niin hitsin noloa olla tajuamatta toisten spontaaneja vitsejä Zoom-palavereissa. Pitää vaan uskaltaa tehdä virheitä ja mennä omalle epämukavuusalueelle.

Projektin tutkimukselliset tavoitteet onkin sitten taas toisen tason juttu. Kun lopetin väitöskirjan tekemisen Suomenlinnan aineistosta niin ajattelin että huh- nyt saa joku muu jatkaa. Suomenlinnan hylyt jaksavat leikkiä vaikeasti tavoitettavia. Milloin on Vantaan kuravedet niskassa ja milloin kaikki hurjapäiset veneilijät. Tänäänkin olisi pitänyt olla sukeltamassa, mutta peruttiin meno eilen illalla kun tajusimme, että pakkanen ja kova itätuuli eivät ehkä ole se kaikkein rapein yhdistelmä sukelluskalustolle, saatikka henkilöstölle. Pari sukellusta ollaan ehditty tekemään nyt talvikauden aikana, mutta laihoin tuloksin. Jatketaan siis harjoituksia silläkin saralla ja toivotaan parempia näkyväisyyksiä.

Parempia näköaloja myös pinnan päälliseen maailmaan! Katsellaan kiva-linsseillä tätä uutta maailmanaikaa ja otetaan siitä parhaat puolet heti käyttöön osaksi omaa arkea. Itselleni se on kylmävesiuinti ja nykyisin, sattuneesta syystä, hoidan uintikeikat puhellen ruotsia. Det är kanonbra!