Hymyile, olet kamerassa!

https://m.youtube.com/watch?v=T35-BFagsLw

Suljetun kierron laitteella sukeltaminen on ihan eri planeetalta kuin avoimen kierron laitteella puhkuminen. Pintahenkilökunnalle se tarkoittaa lisää jännityskerrointa, sillä sukeltajista ei tule laisinkaan hengityskuplia pintaan. Ei ole mitään mitä tuijotella ja seurata veden pinnalla, pelkkää aaltojen leikkiä ja oranssi poiju. Pintautumisaikakin on arvio, sillä lopulliset dekompressioajat määrittää kone. Mitä pidempään pohjalla, sen pidempään kestää myös nousu. Hengityskaasun määrä ei enää rajoita samalla tavalla kuin aikaisemmin, sillä se kiertää luupissa välillä puhdistuen ylimääräisestä hiilidioksidista. Aloittaessamme Vrouw tutkimuksia 2000-luvun alussa, oli paineilmasukeltajilla käytännössä 12 minuuttia tehokasta työaikaa pohjalla. Nyt aikarajoituksen sanelee kameroiden ja valojen akkujen kesto. Hämmentävää!

Jouni Polkko valmiina kuvauskeikalle.

Juho Lappalainen onnistuneen kuvauskeikan jälkeisissä tunnelmissa.

Harri Laakso keskittyy reben testaamiseen.

Jouni Polkko viimeistelee varusteita.

Kamerakalusto on vedessä lähes neutraali, patjan näköiset vermeet on kelluketta.

Bailout pullot laitetaan lopuksi roikkumaan sukeltajan kyljille.

Roope Flinkman on luonteva kipparinkin tontilla.

Pasi Lammi odottaa vuoroaan, menossa Harrin bailout pullojen rigaus.


Tommi ojentaa kameraa Jounille. Yksi sukelluksen vaarallisimmista vaiheista kovassa aallokossa.

Siis oikeastaan hämmentävän hienoa. Kamera- ja valokalusto ovat myös ihan eri planeetalta kuin 20 vuotta sitten. Nyt saamme tarkkaa kuvaa sekä sisätiloista että hylyn ulkopuolelta. Tekniikka ei selitä tietenkään kaikkea, vaan tarvitaan pätevät ja osaavat ihmiset käyttämään kalustoa. Ja Badewannen miehet osaa! Heitä yhdistää intohimo sukeltamiseen ja vanhoihin hylkyihin. Parhaiten ryhmä on tunnettu maailmansotien aikaisten hylkyjen dokumentoinnista. Heidän töitään on saatu ihailla National Geographicin telkkarisarjasta lähtien aina museonäyttelyihin. Helsingin sanomien kuukausiliite on näyttävästi julkaissut ryhmän tutkimustuloksia vuosien varrella. Vanha pullukkamme Vrouw Maria oli siis osaavissa käsissä.

Kelien vuoksi ajauduimme aikakapeikkoihin. Leiripäivä numero kuusi ja kolmas sukelluspäivä. Herätys taas aamulla aikaisin, sillä tuuliennusteen mukaan puoliltapäivin merellä olisi jo liian kova keli sukellustoiminnalle. Vedessä ei tietenkään ole mitään hätää, mutta veteen meno, ja erityisesti sieltä ylös kampeaminen ei ole kevyttä puuhaa täydessä varustuksessa. Myös herkkää kuvauskalustoa ei sovi kolautella tukialuksen rakenteisiin, jos haluaa että ne toimisivat suunnitellusti.

Kuvauksessa suunnitelmallisuus onkin tärkeä asia. Edellisenä iltana istuimme Bodön vierasvenesataman olohuoneessa ja kävimme läpi seuraavan päivän protokollaa. Kuka valaisee, kuka kuvaa ja kuva toimii mallina? Missäpäin hylkyä ollaan, mihin vaiheeseen jäi mallinnuskuvaus ja mistä jatketaan? Aamulla kaikilla on toimenkuva selvillä ja riittää kun ottaa paperisen eväspussin pöydältä ja muistaa laittaa vaatteet päälle. Kaikki muu on jo valmiiksi pakattu veneeseen. Bodön porukan pakkaamat eväspussit herättävät syvää onnellisuutta, meistä pidetään huolta. Aamaria voi rapistella matkalla ulkomerelle. Roopen työntäessä paakit eteen modernit dieselkoneet nostavat helposti ja pehmeästi meikäläisellä, kuudella sukeltajalla ja kaikella yllä kuvatulla varustuksella lastatun veneen plaaniin reilun 20 solmun vauhtiin. Ajanmukainen naviotiikka eli sähköiset navogointinnin apujärjestelmät helpottavat turvallisen reitin löytymistä Vrouw Marian uppoamispaikalle, jonne pääsemme noin kolmessa vartissa. Jos Konrad Lourenzilla olisi ollut vastaavaa laitteistoa käytössään, ei meillä olisi hylkyä mihin sukeltaa.

Sukeltajat valmistautuvat. Aluspuku, nallepuku, lämpöliivi, kuivapuku, rebe ja bailout-pullot. Maskit, räpylät, valoakut, reelit ja silleesti. Ihmeellistä että porukka on ylipäänsä saman vuorokauden aikana vedessä, kun puettavaa ja muistettavaa on niin paljon. Yritän pysyä poissa tieltä ja kuvaan videolle pintatoimintaa. Siihenkin on kova motivaatio, sillä Tukholmaan avautuva uusi näyttely ”Itämeren aarteet”, joka haluaa esitellä myös Vrouw Mariaa. Toivoivat näyttelyyn kuvamateriaalia myös pintatoiminnasta. On hauskaa löytää itsestään pieni dokumentaristi ja taltioida pinnanpäällistä touhua. Olisihan sieltä Tukholmasta lähetetty ammattilainenkin hoitamaan hommaa, mutta meillä ei tilat antaneet myöden, kun kuitenkin liikutaan kevyellä kalustolla. Näin sitä pääsee taas itse oppimaan jotain uutta ja hyödyllistä. Onneksi Jesse tulee kohta takaisin maailmalta, joten sitten ei enää tarvitse keskustella siitä kuka kuvaa.

Aamun sukellukset hoituvat hienosti. Juho ja Tommi kiertävät hylyn ympäri kuvaten malliin rungon alinta osaa ja pohjaan levinneitä rakenteita. Toisessa ryhmässä Jouni kuvaa, Harri valaisee ja Pasi leijuu zen-asenteella paikallaan. Syntyy kuvamateriaalia uuteen kirjaan. Näkyväisyys ei ole paras mahdollinen, mutta tehdään kaikki se mikä on inhimillisesti mahdollista. Ehditään alta pois ennen tuulen nousemista. Vetäydytään Bodön turviin, katsellaan video- ja kuvasaalista, mallinnetaan ja pistetään dataa eteenpäin maailmalle. Joukostamme löytyi myös innokas videoeditoija Harri Laakso ja hänen käsissään meidän työpäivä kutistetaan teidän iloksi muutaman minuutin pätkiin. Enjoy! Niin mekin tehdään, seuraavaksi onkin sitten sauna J