Mitä kuuluu Marjalee... eikun Vrouw Maria?

Saaristomeren pohjassa aika kuluu hitaammin kuin pinnalla. Leevi and the Leavingsin biisi soi korvamatona päässä lähestyessämme Saaristomeren uloimpia luotoja. Kymmenen vuotta on hurahtanut siitä kun olin edellisen kerran tarkastusmatkalla Vrouw Marian hylyllä. Tuolloin heitin Vrouw-pallon Riikka Alvikille, joka otti komeasti kopin Veden alla- projektin muodossa. Kymmenessä vuodessa tapahtuu paljon asioita ihmisten elämissä, hylky ottaa rauhallisemmin. Pötköttelee savipatjallaan ja odottelee tyytyväisenä päätöstä tulevaisuudestaan. Hylyn löytymisestä tulee kesäkuussa kuluneeksi jo 20 vuotta. Todellakin, aika on merkillinen asia.
Nyt lähdimme keikalle yhteistyössä Badewannen sukeltajien kanssa. Tiimin kaksi perustajajäsentä, Roope Flinkman ja Jouni Polkko, olivat avainasemassa keikkaa valmisteltaessa. Kevään mittaan palaveerattiin, logistikoitiin, valmisteltiin kalustoa sekä sopimuksia ja budjettia, kunnes tavoitteet oli selvillä ja nimet papereissa. Lähdimme tavoittelemaan fotogrammetrista mallia koko hylystä sekä uusia valokuvia Itämeren puuhylyistä kertovaan kirjaan. Jossain vaiheessa hoksasin, että hylyn löytymisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi 20 vuotta. Juhlistamisen arvoinen asia sekin.
 Vrouw Marian löytyminen kesäkuussa 1999 oli ahkeraa yhteistyötä merihistoroitsija Christian Ahlströmin ja Rauno Koivusaaren välillä. Tärkeässä roolissa oli myös Mikael Martikainen, joka on ollut mediassa näkyvillä myös viimeisimmän kohulöydön kanssa, kun 50 vuotta sitten uponnut m/s Irma löytyi. Vrouw Marian löytymisestä alkoi Suomen meriarkeologiassa vauhdikas kehitysvaihe, joka toi mukanaan joukon isoja muutoksia ja huomiota korkeimmalla poliittisella tasolla. Nousukausi vaihtui ennenpitkää taantumaan ja puheet Vrouw Marian nostamisesta museoesineeksi eivät enää päätyneet otsikoihin. Itse olen ollut nostamisen kannalla, vaikkei sitä aina ehkä ole tohtinut ääneenkään sanoa ;)

 Lauantai meni siirtyessä Saaristomerelle. Roope ja Jouni ajoivat tukialuksen Helsingistä, loppujengillä treffattiin Nauvon Kirjaisissa. Laskettiin Pasin Lammin ja Harri Laakson kanssa RIB-kumivene veteen trailerilta ja lastattiin se täyteen tavaraa. Onneksi Bodön vierasvenesatamasta tuli myös venekyyti meitä vastaan. Janne Tirkkosen vanhaan kalastusveneeseen mahtui kaasupullo poikineen ja Jannen perässä oli turvallista ajaa perille Bodöseen. Majoituimme paikassa jo aikaisempina tutkimuskesinä 2000-luvun alussa kun Merivartiosto oli hiljattain hylännyt aseman tarpeettomana. Vuonna 1968 rakennettu asemarakennus on herännyt uuteen kukoistukseen Nina Liski-Tirkkosen käsissä. Oli hienoa tulla puoliltaöin tuttuun lahdenpoukamaan kun aseman valot lupasivat lämmintä ruokaa ja pehmeän sängyn. Puolentoistatunnin RIB kyydin kylmyys hiipi hissuksiin ulos syvistä kerroksista. Olimmehan päätyneet Vuoden vierasvenesatamaksi 2019 valittuun paikkaan.
 Sunnuntaina pidettiin tuulipäivää ja valmisteltiin sukelluskalustoa. Badewannen tiimiläiset ovat kokeneita suljetun kierron laitteella sukeltajia. Menetelmä tekee vasta tuloaan tutkimussukellukseen. Olin keskeneräisen sidemount koukutukseni kanssa suoraan vilttiketjussa kun puhutaan 40 metrin sukelluksesta keskellä avointa merta.