Seikkailujen saari

Viikko Jussarön vesillä on kulunut nopeasti ja mukavasti. Niin pinnan alla kuin päälläkin tehdään kovasti töitä: hylyn osia paikannetaan, poijutetaan, videokuvataan ja 3D-mallinnetaan, ajoitusnäytteitäkin sahataan. Työskentelemme niin tyynessä vedessä kuin korkeassa aallokossakin meren ja mahan velloessa toisinaan yhtä tahtia. Ylitsemme pyyhkäisee myräkkä jos toinenkin. Välillä tuulten ja maininkien tasoittumista on odoteltava vanhalla merivartioasemalla, viivähdettävä maskien ja snorkkelien sijaan hetki läppärien ja teekupposten äärellä. Joskus viime viikon alussa, iäisyyksiä sitten, paistoi aurinko.

Iltaisin meillä on ollut tapana kokoontua yhteen keskustelemaan menneistä ja tulevista sukelluksista. Laivasauna lämpenee. Rannasta kantautuu lokkien ja leiriläisten nauru. Talviturkit nakkaillaan suojaiseen lahden pohjukkaan Jussarön merivartioaseman edustalle.

Tukikohtana Jussarö on merkillinen, tuulten riepoma saari. Hylätyt kerrostalot ja kaivoskuilut, raudanmurskaamon mustaamat hiekkarannat ja ampuma-alueet kertovat sen entisestä elämästä kaivosmiesten ja sotilaiden saarena. Nykyään puolikas Jussarötä kuuluu Tammisaaren kansallispuistoon. Rantalaitureilla vilistää saukkoja, villissä aallokossa keikkuu joutsenia, pensaikoissa kahisee perhostutkijoita ja taivaalla vilahtavat merikotkien tummat jättiläishahmot. Peura jättää jälkensä mustaan rantahiekkaan. Sukellustoverimme Korppu-koirakin juoksee ylös, alas kallioita ja jahtaa keppejä ja kuplia rantavedestä.

Sukellusseurueemme viipyy saarella nyt juhannukseen saakka. Ensi viikolta toivomme auringon pilkahduksia, antoisia sukelluksia sekä sileää merta.

sukellusterveisin, Päivi