Onneksi eilen illalla päätimme siirtää aamupalan kahdeksaksi joten leiriläiset saavat nukkua univelkoja pois. Kiirettä ei ole, koko päivä menee kuitenkin. Sumun sekaan ei auta lähteä kun liikutaan väylien ulkopuolella, lisäksi ei-niin-tutulla -alueella.
Leirin tavoitteet on jo lähes saavutettu. Olemme saaneet runsaasti 3D dokumentaatiomateriaalia ja erityisesti hyvää oppia siitä, miten Itämeren hylkyjä kannattaa lähestyä kun tehdään arkeologista dokumentaatiota fotogrammetrian avulla. Olemme saaneet sahatuksi yhteensä viisi ajoitusnäytettä.
Eilen sahattu näyte oli hyvin mielenkiintoinen sillä puuaines vaikuttaa havupuuta. Tarkoittaako tämä sitten sitä että Alue 4:n ja Alue 3:n hylyn osat ovat eri laivasta? Ymmärrykseni mukaan, laivanrakennuksessa on saatettu käyttää eri puulajeja eri rakenneosissa, mutta oletettavampaa olisi toki ollut löytää lisää tammea. Jäämme jännänä odottamaan ajoitustuloksia.
Eilinen iltapäivä oli malliesimerkki siitä miten keli vaikuttaa ihmisten vireystilaan. Tuulispäivinä kaikki ovat tarkkoina ja huolellisia, asioita varmistellaan moneen kertaan. Kun aurinko alkaa paistamaan ja meri on peilityyni, rentoutuu myös aikuisleiriläinen. Iltapäivän lähdössä huomasimme rantaan jääneen kaivauslastan ja vedenalaiskameran o-renkaan. Tämä pisti sukellussuunnitelmat uusiksi. Tässä ammatissa ei kannata jäädä murehtimaan menneitä vaan mennään virran mukana eteenpäin. Kaivauslasta simuloitiin Maija-aluksen työkaluista ja kuvastehtävä vaihtui sahaukseen ja näytepalan kiilaukseen.
Kölin vieressä pötkötellyt rakenneosa oli moreenipohjaa vasten, joten sahaaminen oli käynyt työlääksi. Operaatio jatkui kun tehtiin sahalle vähän tilaa kaivamalla kivistä hiekkaa pois tieltä. Saha oli päässyt jo tylsymään ja sukeltajat Päivi ja Jesse meinasivat hyytyä. Hätä ei ollut tämänkään näköinen, sillä Maijan ruumasta löytyi terävä saha ja laskimme uuden sahan suoraan pelipaikalle. Näin ei monestikaan voi tehdä, mutta Maija oli juuri sukeltajien yläpuolella ja puhelinyhteys pinnan ja sukeltajien välillä varmisti turvallisen työkalun toimituksen. Täydellistä palvelua :-)
Jesse halusi ehdottomasti kokeilla miten työlästä on viedä kädessä kauppakori täynnä työkaluja mukana pohjaan. Pohjaan niiden kanssa pääsee aika mukavasti, paino vie mennessään, mutta pintautuminen on vaativampaa. Pintauimisesta korin kanssa tulikin jo mainittua aiemmin ja nyt otimme tavaksi heittää liinan pintautuneille sukeltajille. Jesselle ei jäänyt epäilystä miten epämukavaa se voi olla. Pintapuhelimeen kantautuneet voimasanat vahvistivat tulkinnan.
Eihän me vaaratilanteiltakaan olla vältytty. Pahimmat taitavat olla henkselit kuivapuvun vetskarin välissä, ei ole turvallista kun kylmä Itämeri tunkee väkisin pukuun. Läheltä-piti hetki koettiin vielä eilen kun sukeltaja jäi räpylästä kiinni reeli-naruun, joka oli niin hyvin maastoutunut etten huomannut sitä edes tarkastaessani kohteen turvallisuutta. Onneksi kyseessä olivat kokeneet sukeltajat, joten molemmat tilanteet selvitettiin mallikkaasti. Kuivapuku tikattiin kiinni ja sukellus saattoi jatkua. Sukeltajapari irrotti naruun juuttuneen räpylän. Mikko ja Vali kävivät vielä ystävällisesti poistamassa turhan narun, joten paikka on jatkossa turvallisempi.
Ylipäänsä leiritouhu on ollut hengeltään toiset huomioivaa ja auttavaa. Minä-minä -asenteella ei ryhmätyössä pitkälle pötkitä. Näin leirin vetäjän ja vastuuhenkilön näkökulmasta, olen tosi kiitollinen kaikkien osallistumisesta. Toisella viikolla Sukeltajat ry:n Maija-alus ja kokenut miehitys, Ekku ja Eero, tekivät sukellustoiminnasta vielä yhteisöllisempää kun mahduimme koko porukka samaan paattiin. Minusta tuntuu että olemme onnistuneet luomaan toimivan konseptin tehdä yhteisöllistä meriarkeologiaa 2010-luvun Suomessa.
Kiitollisin mielin,
Minna
 |
| Alusarsenaalia Jussarön vanhan merivartioaseman laiturissa. Stella odottaa juhannuksen jälkeen saapuvia H2O-seuran sukeltajia, Maija, Wellamo ja RIB ovat aktiivikäytössä. Kuva Jesse Jokinen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti