Kävin työturvallisuuskurssin toukokuussa ja kouluttaja kertoi tutkimuksesta, joka totesi normityön sisältävän 25% säätämistä. Olen tullut siihen tulokseen että meriarkeologiassa prosenttiluku on ennemminkin 75. Homma ei koskaan mene ns. putkeen ja avaimet käteen meiningillä. Haasteet tulevat pääasiassa keliolosuhteista. Tämänkin leirin aikana on mennyt useampi myrskyrintama ohi. Sääennusteita seurataan silmä tarkkana ja päätös lähteä sukeltamaan saatetaan tehdä todella nopeasti kun tuuli kääntää suuntaa ja tappaa vanhan mainingin.
Veden alla pärjää yleensä missä tahansa kelissä, ongelma tulee ennemminkin pinnalla. Tukialuksessa tavarat eivät pysy paikoillaan ja veneeseen kiipeäminen raskaissa sukellusvarusteissa käy haasteeksi kovemmallekin kunnolle. Meidän asenne on se, että turhia riskejä ei kannata ottaa, sillä "asiakkaat" ovat meren pohjassa odottaneet jo useampi sata vuotta. Tämä teoriassa, kun ryhmään osuu kokeneita sukeltajia joilla on vain viikonloppu aikaa sukeltaa tulee keskustelu riskeistä jälleen ajankohtaiseksi.
Tänään oli varsinainen säätämispäivä. Eilisillan sääennusteet antoivat ymmärtää, ettei merelle ole asiaa sukeltamaan. Aamulla tilanne oli toinen ja tempaisimme nopeasti neljä sukeltajaa (Sanna, Juha, Päivi ja Kalle) Wellamoon ja menimme alue kakkoselle kuvaamaan mallinnusta varten ja tekemään etsintää. Maininki oli vielä kohtuullisen kokoista, mutta kukaan ei kuitenkaan pinnallakaan ryhtynyt ruokkimaan kaloja...
Sukellukset menivät suunnitellusti ja teimme nopean vaihdon kuiviin vaatteisiin ja ajoimme Baggöseen hakemaan leirin toisen viikon innokkaita sukeltajia. Kokki Kati meni kauppaan ja vei samalla Mikon ja Okon Tammisaareen bussille. Yritin kovasti kysellä Okolta miltä touhumme vaikuttaa 12 vuotiaan silmin, mutta hän totesi vain että ihan normi meininkiä. Innokas dosentti-iskä keskittyi pyyhkimään nenäliinalla huurtuvia ikkunoita.
Wellamosta tulee sadekeleillä varsinainen höyrysauna, varsinkin kun ajohyttiin tulee välillä märkiä sukeltajia. Kesken matkan irtosi vielä viimeinen toimiva pyyhkijä, joten tarvittiin vähän shoppailua ja virittelyä. Onneksi saaristossa asuu avuliaita ihmisiä ja Sommarön kaupasta löytyi tähänkin vaivaan lääkitys ja varasulat Katin mukana huoltiskalta.
Kaikki tokan viikon autoilevat leiriläiset ehtivät sovitusti ennen kolmea Baggöseen ja ehdimme takaisin ennenkuin myrsky ehti nousta liian kovaksi. Veneellä liikkuvat jäivät eri paikkoihin pitämään keliä ja pääsevät toivottavasti perille huomenissa. Paikalle ehtinyt ryhmä keskittyi loppupäivän "säätämään" :-)
Haavit auki -blogi kertoo Museoviraston meriarkeologien seikkailuista. Tässä työssä löytää itsensä jännistä paikoista, muinaisten ihmeiden ääreltä. Yleensä sekaan mahtuu vielä kiinnostavia ihmisiä ja tulkintoja kohtaamistamme "asiakkaista". Meille asiakkaat ovat niitä, jotka ovat sinnikkäästi köllötelleet vesistöjen pohjissa, odotellen tulevansa huomioiduksi! Vedenalaisten ihmeiden äärellä ei pärjätä pienellä porukalla vaan blogissa kynäilevät myös muut seikkailumieliset ihmettelijät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti