Kokkina laivaloukussa

Kati kokki legendaarisen riisikattilan vieressä. Kuva Minna Koivikko.

Mä ja kanasoossi. Riisikattilan meitsie. Kuva Jesse Jokinen.

Leiri lähenee loppuaan ja sen näkee siitä, että kaapit ovat tyhjentyneet ruoasta. Pakastimestakin näkyy jo pohja. Hyvä näin. Ei tarvitse kantaa syömätöntä ruokaa pois.

Tein tänään suuren päätöksen ja annoin keittiön kokonaan Mega-Marjatan ja vaihtokokin Valentinan haltuun. Heidän tehtävänään oli lihakeitto ja vegeille suppilovahverosoppa. Marjatta oli jossain välissä taikonut myös kaksi upeaa limppua. Olen yhden ranskalaisen maalaisleivän leiponut koko leirin aikana. Marjatta on ollut vastuussa aivan ihanien leipien ja sämpylöiden tekemisestä.

Jännittyneenä pakkasin sukelluskamani Maijan kyytiin ja loikkasin mukaan hedelmäkassin kanssa. Kokkikin pääsi maistamaan suolavettä. Aamun sää oli ihanan aurinkoinen ja meri liplatti kehräten kun siirryimme sukelluskohteelle. Minä sain kunnian mennä Minnan kanssa ensimmäisenä kohteelle. Se oli poijutettu jo aiemmin. Lomps veteen ja mukaan saimme korillisen merkkilappuja ja mahtivasaran

Sukellusajaksi olimme sanoneet puoli tuntia ja se meni aivan huomaamatta seuraillessa Minnaa. Olin ollut hieman hajamielinen lähdössä ja minulta jäi buddy-phonen kuuntelulaite Maijalle. Minna oli sitten tyytyväisenä jutellut minulle, kunnes huomasi, että en reagoinut. Eipä se haitannut. Valojen keilat puhuivat omaa kieltään ja me menimme alueen läpi.  Minna bongasi paikan, josta dendronäyte voitaisiin sahata, toivottavasti ilman suurempia vaikeuksia. Temppunarun päässä huomasin vasemmallani ison kasan jotain puuainesta ja kävin tökkäisemässä Minnaa, että käydäänkö katsomassa nuokin.

Palasimme poijulle ja kävimme koreinemme merkkaamassa Minnan valitseman sahauskohteen. Paluu pintaan ja kolmen minuutin turvapysähdyksen jälkeen polskuttelimme Maijalle molemmat koria kannatellen. Maijan sukellustikkaat ovat oivat ja tämäkin kompurajalka pääsi kipuamaan kannelle ilman erityisiä vaikeuksia.

Seuraavaksi veteen pääsivät Päivi ja Jesse, heillä oli hommana kohteen dokumentointi. Sain kuunnella vierestä buddy-phonejen pulinaa ja vähän harmittelin, että minulta oli jäänyt se kokematta veden alla.

Kuvauksien oltua valmiita Päivi ja Jesse kutsuivat alas Arin ja Juhan joille ojennettiin matkaan sahat dendronäytteiden ottoa varten. Jesse halusi työkuvaa sahaavista sukeltajista.  Mahtavaa parrua ei tällä sukelluksella saatu kokonaan sahattua ja saha jäi alas odottelemaan seuraavaa sukellusta.

Me palasimme Maijalla takaisin Jussarön kotiimme ja täällä olikin odottamassa jättipadallinen kuumaa lihakeittoa ja meille kasvissyöjille mainiota suppissoppaa. Valentina oli taikonut myös kasvissyöjille peruna leikkopapusalaattia. Oli tosiaan hieno fiilis tulla valmiiseen pöytään ja vain nauttia. Sukeltajana osaan arvostaa täyttävää sapuskaa ja sitä, että sen saa kiljuvaan nälkäänsä heti sukellusten jälkeen.

Mahtava päivä tänään ja ihanaa, että pääsin sukeltamaan. Onneksi on Marjatta matkassa ja Valentina sai kasvissyöjätkin hyrisemään tyytyväisyydestä.

Aurinkoisin terveisin

-Kati