Eheyttävä dyykki

Hangon keikan vika päivä- perjantai- heräsi täydellisen kauniina. Väsynyt tiimimme kömpi aamupalalle ja pohdittiin hetki tulevan päivän tavotteita. Baltacar-projektin päällikkö Riikka vaikutti tyytyväiseltä. Päätimme jatkaa Garpen hylyn kuvaamista, mutta muuttunein roolituksin.

Tankit täyteen hyvää Tvärminnen ilmaa, kamojen pakkaaminen, siivous ja nenät kohti Hankoa. Immi odotteli satamassa Yoldian ja Moka-koiran kanssa. Lisää kamojen roudausta, köydet irti ja merelle. Ensimmäinen etappi Hauensuoli ja dronekuvaus edellisessä kuvauksessa paljastuneesta hylyn osasta.

Onpa voittaja olo, kun kerrankin Suomen olosuhteissa on niin kirkas vesi, että veden läpi erottui ison puulaivan jäänteet Lilla Ankargrundetin rantavedestä. Kyse saattaa olla samasta puulaivasta, jonka peräosa on sukelluspolulla. Jesse manööveerasi kopteria kuin ammattikuvaaja! Ehkä just siksi, sillä tämä multitalentti tyyppi, jota työllistämme kenttäretkille, on ensisijaisesti ammatiltaan kuvaaja :-)

Matka jatkui Garpenille, Yoldia kiinni poijuun ja sukeltajat veteen. Päivi ja Jesse toimivat valaisijoina ja minulla oli onni kuvata hylkyä uudella kameravirityksellä. Tutusta vedenalaiskotelosta on kuoriutunut melkomoinen hämähäkki Cerellan rigauksessa. Jesse on koko viikon parantanut kameran painotusta ja nyt se on enää hitusen negatiivinen.

Jesse lähestyy kameraa. Kuva Minna Koivikko.

Tällainen vähemmän hyvä kuvaaja voi myös onnistua, kun valoissa on osaavat tyypit ja Jesse muistutteli tarkennuksesta säännöllisesti. Garpenin hylky on vaan niin iso, ettei me kolmen vartin sukelluksella saatu aluetta täysin peitottua, mutta kuitenkin tarpeeksi Baltacar projektin tavoitteisiin. Kaikilla oli sukelluksen jälkeen ehjempi olo, eilispäivän ongelmat oli muutettu tärkeäksi kokemukseksi.

Kotimatkalla pysähdyimme vielä hetkeksi viistokaiuttamaan Hauensuolen ympäristöä. Satamaan tullessa mieli musteni vielä öljykalvon vuoksi. Osa siitä oli onneksi haihtunut pois... Pelastuslaitos oli myös yrittänyt sitä siivota, mutta onhan se vaikea rasti. Edes Moka koiralle ei rantavesi maistunut.

Oli aika hajautua. Riikka ja Päivi jatkavat Ruotsiin Baltacar projektin puitteissa. Immi jatkaa Subzone yrityksensä kanssa kenttätöitä ja Jessen kanssa suunnattiin kohti Helsinkiä. Kotiinpaluu oli aika legendaarinen. Helsinki AirShow oli täydessä vauhdissa kun saavuimme Kauppatorille. Istuimme Suomenlinnan lautan yläkannella kun lentonäytöksen viimeiset koneet lensivät suoraan ylitsemme. Toisinaan elämässä on hetkiä jolloin on oikeaan aikaan, oikeassa paikassa!

Kiitos opettavaisesta viikosta kaikille osallisille.
Hauskaa viikonloppua!
Minna