Siirtoajossa

Maanantai valkeni sateisena. Sadetta tuijottaa tovin, miettii kastumista, mutta sitten sille on vain antauduttava. Olin parkkeerannut pakettiauton syreenipuskan alle ja märät oksat halusivat myös autoon sisään. Työnsin ne hellästi takaisin ulos ja pysähdyin kodin ulko-ovelle hakemaan sukelluskamoja. Molemmat kädet pysyivät kiinni kantamuksissa kun jalat lähtivät alta. Siinäpä sitten tuijotin hetken sadetta päin ja mietin miten paljon sattui. Luita ei ollut poikki, ruoto nytkähti uuteen asentoon joten seuraamuksia oli odotettavissa. Kamat kyytiin ja rantaan tutkailemaan Wellamoa, jossa oli uuden karhea laturi.

Jesse ja Niko liittyivät seuraan. Pakkasimme Wellamon ja teimme työnjakoa. Happipullon uusiminen, sukelluslaitteiden huolto ja muu akuutti säätäminen jäi Nikolle. Jessen kanssa vietiin Wellamo siirtoajolle kohti Baggötä ja tulevaa "Laivaloukkuna Jussarö" projektia. Maisema oli tasaisen harmaa, Weltsusta puuttuu tutka, joten näkyväisyyden väheneminen sumuisella merellä pikkuisen huoletti.

Tankkaus Barösundissa, sekä vene että miehistö piti huoltaa. Huollosta virtautuneina päätimme käydä Jussarössä mutkan tapaamassa vierasvenesataman pitäjää. Vastaanotto oli lämmin ja saimme juteltua avoinna olevat asiat loppuun. Leirikuume alkoi nostaa päätään.

Soitin Baggön merivartioasemalle ja pyysin virka-apua laituripaikan muodossa. Weltsulle löytyi tilaa laiturista ja äärettömän mukavat merivartijat esittelivät meille asemarakennusta. Vähäksi on vedetty henkilökunta sielläkin, vain kolme miestä pitää pelastamisvalmiutta yllä. Parempi ettei jouduta hankaluuksiin merellä, asemalla muistettiin vielä Wellamon paluumatka Jussaröstä vuonna 2015 kun tulimme heidän hinauksessa asemalle. Siitä Wellamon matka jatkui auton lavalla takaisin Weldmecin telakalle Porvooseen. Ei niin kaunista, eikä kunniakastakaan...

Niko kurvasi pakulla poimimaan meidät kyytiin ja hurjastelimme takaisin kotiinpäin. Aamuinen flippaaminen alkoi tuntua selässä, joten huominen päivä alkaa naprapaatin penkiltä. Automatkan aikana laadin vielä polveilevan leirikirjeen vapaaehtoisille sukeltajille. Jesse sopi Enzon kanssa matkan varrelle treffit Sellon parkkipaikalle. Kuivapuku lähti huoltoon ja meitä kaikkia nauratti tämä omituinen kohtaamispaikka. Se oli kuitenkin logistisesti kaikille helpoin ja puku on huomiseksi taas kunnossa.

Niko droppasi meidät Kauppatorille, josta ehdimme kasin lauttaan. Tulipahan taas päivälle mittaa, oli aika kaikkensa antanut olo. Samaan aikaan lopputiimi tutkailee Dalarössä miten siellä operoidaan, mutta siitä kokemuksesta saavat Riikka ja Päivi avautua ihan itse :-)

Minna