Snorklaamaan Suvisaaristoon!

Otsikko kuulostaa jo lähes lomalta. Meille tulee jatkuvasti kiinnostavia yhteydenottoja yleisöltä joissa kerrotaan kiinnostavista hylkyhavainnoista. Talvella meitä lähestyi Suvisaaristosta Björn B Lindström ja kertoi mielenkiintoisen tarinan 1980-luvulla merestä nostetuista hylyn osista. Lisäsimme kyseisen paikan "to-do" listalle ja ajettelimme piipahtavamme paikalla jossain sopivassa kohdassa.

Suvisaaristoon! Kuva Päivi Jantunen. Museovirasto.

Asia aktivoitui keskiviikon ruokkiksella jossa puitiin vielä aamupäivän inspiroivaa palaveria. Paltsussa meribiologi Ari Ruuskanen esitteli hylkyindeksiä, joka teki meihin kaikkiin vaikutuksen. Poikkitieteellisyys rulettaa. Eksyin säpoon ja Björn oli laittanut juuri sähköpostia. Kysyin Päiviltä, kuis olis- jos hylättäisiin konttori ja lähdettäisiin vielä luontoon ennen loman alkua? Riikka totesi tunnollisena pitäytyvänsä työpöydän äärellä jotta saisi sen tyhjäksi ennen lomaa.



Päiviähän ei tarvinnut paljoa houkutella kun päätös oli syntynyt. Singahdimme Kokeen jossa meillä oli treffit Leinon miesten kanssa. Kiitos Ville ja Veli kun avustitte RIBin siirrossa huoltoon. Meidän gummibååtista oli tullut ihan hengetön, ilmat pihalla ja surkean näköinen ilmestys kertakaikkiaan. Onneksi Selboat firma otti potilaan hellästi vastaan. Samalla pakkasimme Kokessa pakuun sukellus-ja tutkimusvälineistön valmiiksi seuraavaa päivää varten.



Aamulla Päivi poimi minut poikkeuksellisesti Kauppatorilta. Mietimme voimmeko rynnätä toisten mökkitonteille niin aikaisin aamulla, mutta reippaasti soittamalla ja kysymällä saimme lämpimän vastaanoton.



Yksi tämän ammatin ihanuuksista on kaikki uudet ihmiset joita tapaa matkan varrella. Olimme todella otettuja kun tepastellessamme rannassa tarkastelemassa olosuhteita törmäsimme taiteilija Lindströmin tekemään miniatyyrimäiseen kivikauden kylään, johon meri oli tulvinut sisään. Asterixista vaikutteita saanut taiteilija oli tehnyt jotain todella koskettavaa ihan vaan keskelle rantaviivaa. Ja minä rollo melkein astuin kaislojen peittämän ruuhen pienoismallin päälle. Huh.

Hylystä 1980-luvulla nostetut osat tuli dokumentoitua ja oli aika siirtyä veden alle. Totesimme alueen olevan niin matalaa että pärjäisimme snorklaten. Noh, Päivi paljasti terrierimäisen luonteensa snorklaamalla sinnikkäästi tunnin, veden holistessa sisään kaulamansetista. Oho, oli nääs hiusletti jäänyt väliin ja mansetti ei voinutkaan eristää Itämerta ulos :-D



Asiakas käännettiin myös seljälleen ja ihmeteltiin myös alapuolisia liitoksia. Kuva Päivi Jantunen. Museovirasto.

Lisää pintautuneita osia. Kuva Päivi Jantunen. Museovirasto.

Lopulta totesimme että on parempi kuitenkin hakea sukeltimet. Näkyväisyys ja kasvillisuus rajoittivat havainnointia snorkkeloidessa. Haimme parinsadan metrin päästä kottikärryillä kamani ja liukastelin rantakiviltä veteen. On muuten pirullinen yhdistelmä, matala vesi ja paljon liukkaita kiviä. Löysin itseni rähmällään muutaman senttimetrin syvyisestä vedestä. Onneksi ei ollut yleisöä :-D Eikä edes sattunut, noh, paljoakaan.

Pittoreski saaristolaismaisema ja pirullisen liukkaat rantakivet.  Kuva Päivi Jantunen. Museovirasto.

Snorklaaja Minna kameran takana haaksirikkoalueella. Kuva Päivi Jantunen. Museovirasto.

Etsi kuvasta pohjatukki. Kuva Minna Koivikko. Museovirasto.

Hetken sukellettuani silmiini osui V:n mallinen pohjatukki. Vieressä oli toinen samanmoinen, tosin tukevammin hiekkaan hautautuneena. Kävin hakemassa kameran ja otin muutamia kuvia molemmista. Ei tullut sikapriimaa kun yritin siivoilla kasvillisuutta ja sedimenttiä vähän syrjemmälle jotta olisin saanut osat paremmin näkyviin. Onnistuin tietenkin vain sekoittamaan veden.

Rakkoleväkasvusto teki pohjan tarkastelusta "haastavaa". Kuva Minna Koivikko. Museovirasto.

Visuaalisessa maailmassa kuvataan kun kuvataan. Kuva Minna Koivikko. Museovirasto.

Tässä vaiheessa uuden kuivapukuni märkähuppu oli nostattanut jo sellaisen päänsäryn että totesin tämän keikan nyt olevan tässä. Olimme todistaneet että hylyn kappaleita on vielä vedessä ja ne ovat levinneet laajalle alueelle, jos lisää löytämiimme kappleisiin aikaisemmin löydetyt osat. Paikalla on siis syytä tehdä lisää etsintää kun vesikasvillisuus ei häiritse näkyvyyttä.



Kättelimme ja kiittelimme ystävällismielisen paikallisoppaan ja toivotimme aurinkoista kesän jatketta ja onnea pienoismalli-projekteille.



Nythän on niin että meriarkeologi-tiimi vetäytyy myös hyvin ansaitulle lomalle. Vaihdetaan mustat työhousut ja nahkaiset turvakengät mekkoihin ja sandaaleihin. Pitäkää hellehatuista kiinni, me palaamme sorvien äärelle taas elokuussa!


Valoisasti,
Minna


Ps. Jos ilmenee jotain akuuttia niin Päivi on konttorilla vielä 27.7 asti.