tiistai 20. kesäkuuta 2017

Tuulee niin että tukka lähtee...

Nyt on sukeltajilla muuten hauikset kipeinä! Sahattiin veden alla läjäpäin dendronäytteitä, jos näiden avulla ei ala syntyä tulosta niin en kyl tiiä miten sitä syntyisi. Näytteitä kuvattiin ja mallinnettiin sekä arkeologisesti että median edustajan Ari Heinilän toimesta. Isoin näyte napattiin näyttävästi puolittamalla kuusimetrinen rakenneosa moottorisahalla. Vesa Saarinen sai kunniatehtävän toimia näytteenottajana, siinä ei turvakengät eikä suojalasit ehtineet kyytiin, kun tamminen pala pistettiin kolmeen osaan. Pienin palasista lähtee Tanskaan analysoitavaksi, loput palautetaan mereen alkuperäiselle paikalle heti kun keli sen sallii.

Vesa käynnistelee moottorisahaa. Kuva Minna Koivikko.
Haaksirikkospesialisti Mikko Huhtamies kirjaimellisesti purjehti paikalle alkuviikosta, omat lapset ja vene mukana. Hän oli tehnyt arkistossa tärkeän havainnon Jussarö II hylystä. Toistaiseksi kyseiselle hylylle on ollut kaksi mahdollista identifiointia- Graf Nikita ja Costant Trader (sorry jos kirjoitusasu ei ole oikein). CT esiintyy pelastettavana asiakirjoissa toisaalla saaristossa, joten GN tulkinta saa lisäpontta. Riikka on innostunut tutkimaan kyseistä hylkyä enemmän, joten tästä on hyvä jatkaa.

Micke ja Mikko ihastelevat rakenneosia. Kuva Minna Koivikko.
Näytepalat dokumentoidaan vielä pinnalla. Työn touhussa Niko ja Päivi. Kuva Minna Koivikko.
Hemmottelukelit loppuivat ja alkoi tuulirakojen ja varotoimenpiteiden vuoro. Ulkokohteille ei ollut turvallista mennä, joten pitäydyimme lounatuulilta suojassa olevalle hylylle eli Jussarö l:lle. Pääsin itsekin sukeltamaan sinne sunnuntaina kahdesti. Herrasmies Ekku oli hyvä sukelluspari, molemmat kirosimme itseksemme ekalla dyykillä pulputtavia maskeja, ja juu, minulla oli vielä harmittava hanskavuoto, mutta saimme silti testattua time lapse- kuvaamista mallia varten.

Lehdistötiedote lähti maailmalle pääkonttorilta http://www.nba.fi/fi/ajankohtaista/tiedotearkisto?Article=6405 Hyvä että sain virkakännykän henkiin, Västra Nylandin toimittaja soitteli heti aamusta. Perjantain lehdessä on juttua tuloillaan. Kivaa että toiminta saa näkyvyyttä, sillä tavoite on kuitenkin toimia hylkyjen puhemiehenä.

Ollaanhan me tehty myös sankaritekoja. Saaren lampaista pienin oli tipahtanut männyn juuressa olevaan kuoppaan, eikä päässyt itse pois. Kuulimme Päivin kanssa lohdutonta bää-ääntä ja pelastimme pienokaisen ahdingosta. Enpä ole aiemmin pidellyt lammasta sylissä, lopulta se turhautui ja rupesi syömään hupparin hihnoja kun yritimme tutkia sen vaurioita. Vapautimme pikku bään ja se kirmasi etsimään äitiään. Happy End!

Meidän arkeen on mahtunut myös juhlaa. Maailman ihanin Kati täytti 50 ja yllätykseksi satamassa oli paatti varustettuna ystävillä, ilmapalloilla ja kuplajuomilla. Taatusti mieleen painuva syntymäpäivä elämyksellisessä maisemassa <3 Kaikilla ihmisillä pitäisi olla tuollaisia ystäviä ja laiva täynnä mitä suloisimpia tyyppejä. Ruotsalaisvahvistukset ovat erityisesti arvostaneet auttavaista ilmapiiriä, näiltä tyypeiltä luonnistaa! Sanna ja Patrik istuivat lähtövalmiudessa kun kolme miestä pikaisesti modasi skaalatikut lyhemmiksi ja porattiinpa niihin vielä reijät kuljetusta varten. Patrik oli tästä hyvin vaikuttunut. Meille muille se taitaa olla oikeastaan itsestään selvää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti