Päivä alkoi rivakasti ja heti aamusta suuntasimme kohti Torsörenin hylkyä samalla bändillä kuin eilen. Torsören sijaitsee aika lähellä Ykspihlajaa. Keli ei ollut juurikaan parantunut, harmaan eri sävyt ovat kyllä tulleet tutuiksi, vihmoi vettä ja tuuli riittävän kovaa. Yritimme Torsörenille jo tiistaina, mutta jouduimme luovuttamaan. Nyt mentiin sitten terrieriasenteella: periksi ei perhana anneta eikä sidostesukka katkea, jos vaan tuuli ei puhalla ihan suoraan kohteelle. Kuivapuvut oli jo vedetty päälle, kun jouduttiin kuitenkin toteamaan että veneestä ei kannata sukeltaa, veneiden ankkurit voisivat raahautua hylkyyn ja veneeseen olisi vaikea nousta aallokossa. Aivan hylyn lähellä oli seurakunnan leirikeskuksen laituri, ei muuta kuin kysymään josko laituria saisi hetkeksi lainata. Riparilaiset ja heidän ohjaajansa olivat ehkä hieman hämmentyneitä, kun kaksi sukelluspukuun sonnustautunutta naisihmistä tulee yllättäen eteiseen ja sanoo: Museovirastosta päivää, saadaanko käyttää teidän laituria kun tuolla olisi yksi hylky jota pitäisi kuvata.
Sateinen sää ei houkutellut riparilaisia ulkoilemaan, joten saimme levitellä sukeltimet laiturille ihan rauhassa ja käyttää laituria niin kauan kun oli tarvis. Laituri olikin tämän reissun pelastus, tuuli oli ihan kuin vetänyt hieman henkeä ja alkoi puhaltaa entistä railakkaammin. Vesi olikin sitten sekoittunut pohjaa myöten, aallokko tuntui pohjassa saakka ja näkyvyys oli...no, kyllähän siellä oman kätensä sentään näki ja pohjan ja hylyn osiakin, jos olin noin 20-40 cm päässä niistä. Kuvaaminen sai jäädä toiseen kertaan, mikä oli vähän harmillista. Hylky oli iso ja kaikki näkyvät osat puuta ja sen osia oli yllättävän paljon jäljellä. Jouni teki siellä ihan mielenkiintoisia havaintoja ja löysi suupuhalletun vihreän lasipullon osan. Päivillä oli kuvaamista varten valot, niiden kanssa ei oikein nähnyt mitään ja minä yritin lähinnä väistellä kameran kanssa pohjasta törröttäviä kaaria. Meidän tämän päivän tehtävälistalle kuului myös toinen lähistöllä oleva hylky. Molemmat saivat jäädä omaan rauhaansa, Jouni ja Eero käyvät siellä sitten kun kesä menee taas päälle ja vedet kirkastuu.
Kun veneet oli saatu takaisin laituriin ja sukeltimet ja koko tavaramäärä takaisin autoihin, matka jatkui Soldatskärille, jonka lähistöllä on ollut telakka ja paikalla tiedettiin olevan paljon laivojen osia rannassa ja vedessä. Paikalla on seurakuntayhtymän leirikeskus ja jälleen pääsimme häiriköimään rippileiriä. Meidät otettiin tosi ystävällisesti vastaan ja luvattiin jopa laittaa sauna lämpimäksi, jos kaislikossa kahlatessa tulisi kylmä tai haluamme ihan sukeltaakin paikalla. Ensimmäiseen laivan osaan suunnilleen kompastui heti rannalla, ja kaislikko oli hetkeksi kansoitettu meriarkeologeilla, kun järeitä ja yllättävän hyvin säilyneitä laivojen osia oli rantakaislikossa ja osin maalle vedettyinä. Kaislikon keskeltä löytyi ilmeisesti myös kivistä rakennettu laiturin perusta. Osa laivan osista oli todella hienoja puutappeineen ja veistojälkineen. Rannasta löytyi myös taottu rautanaula ja metallinen pieni ankkurinappi (aika hieno). Soldatskärin alueen historiaa ja vanhoja karttoja täytyy tutkia lisää ja paikalla olisi hyvä myös luodata, jotta mahdolliset veteen jääneet laivan osat voitaisiin kartoittaa. Paikannimistö on aika paljon puhuvaa, vastarannalla on Gamla varvet ja myös teiden nimet viittaavat telakkatoimintaan.
 |
| Tohinaa laiturilla |
 |
| Kaislikossa suhisee |
 |
| Ison laivanosan ihmettelyä |
 |
| Ankkurinappi, sinun takistasi jäi (tänne rantsuun) |
 |
| Halkokarin kahakan muistomerkki, aika vaikuttava kivipömpeli |
 |
| ...jonka päällä variksenpoikasten on hyvä hämmästellä. |
Päivä alkoi olla jo pulkassa, mutta kävimme vielä katsamassa Krimin sodan taisteluun liittyvän muistomerkin. Halkokarin kahakassa (1854) peitottiin englantilaiset, mikä oli merkittävä tapahtuma Suomessa ja Venäjällä. Yksi englantilainen tykkibarkassi jäi kiinni hylkyyn ja otettiin sotasaaliiksi. Tykkibarkassi on edelleen tallella, sen tarinaan voi tutustua mm. täällä: http://khrenlunds.blogspot.fi/2014/11/loytoretkella-lontoossa-englantilaista.html
Meidän kenttäreissu alkaa olla lopuillaan. Pakettiautollinen erittäin märkiä kenttävarusteita matkustaa huomenna kotiin Helsinkiin ja niitä sitten pestään ja kuivatellaan seuraavaa reissua varten. Täällä Kokkolan, Luodon ja Pietarsaaren alueella olisi tekemistä vaikka kuinka, mutta onneksi täällä on jo kääritty hihat ja hommat jatkuu paikallisvoimin vielä tänä kesänä. Jouni ja Eero käyvät kuvaamassa Soldatskärin kopterikameralla ja tarkistamassa niitä paikkoja, joihin emme nyt kelin takia päässeet. Kun kaikki tieto kootaan yhteen, voidaan miettiä seuraavia askelia - ja sukelluksia näihin karuihin ja kivikkoisiin, mutta niin hienoihin vesiin. Ja tietenkin Ykspihlajan kahvila Sahaan me halutaan myös uudestaan. Sauna ja kesäteatteri jäi vielä kokematta, joten takaisin kannattaa vaikka ihan omalla ajalla. Sitä vaan ihmettelen, että mistä ihmeestä tätä tuulta ja sadetta riittää?!
Kesäsateisin terveisin, Riikka
 |
Kahvila Sahan ikkunapöytä
|
Kuvat: Minna Koivikko, Päivi Jantunen, Riikka Alvik
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti