Suomenlinnan venekerhon aallonmurtaja rakennettiin uudelleen 1980-luvun alussa. Tuolloin paikalla tehtiin pikainen meriarkeologinen inventointi ja alueelta löydettiin useita puulaivojen hylkyjä. Osa niistä oli pitkän hirsiarkkurakenteen alla. Hylkyjen tutkimustyö tehtiin haastavissa talviolosuhteissa huonossa näkyväisyydessä ja erilaisia rakenneosia nostettiin tarkempaan analyysiin.
Tuolloin ei kuitenkaan onnistuttu identifioimaan aluksia ja osat jäivät odottelemaan tietoa kohtalostaan Hylkysaareen.
Palikat nousivat keskusteluun Suomenlinnan vedenalaisinventoinnin yhteydessä lähes 30 vuotta myöhemmin. Onnistuin väitöskirjatutkimuksissani yhdistämään nämä kappaleet Saaristolaivaston ensimmäisiin aluksiin joilla oli kiinnostava menneisyys.
Harmillisesti rakenneosat olivat päässeet huonoon kuntoon, eikä niitä enää voitu pelastaa konservoimallakaan osaksi kokoelmia. Kappaleet dokumentoitiin soveltuvin osin, ajoitettiin dendrokronologisella analyysillä ja jäätiin vielä miettimään mitä niille tulisi tehdä.
Rakenneosia esiteltiin yleisölle Suomenlinna museossa olleessa näyttelyssä 2011-2013 "Näkin kengissä, Suomenlinnan vedenalainen kulttuuriperintö". Yksi kansipalkki(?) on Kotkassa Merimuseon "Oivallusten olohuoneessa" esillä.
Hylkysaaren muuton yhteydessä oli aika tehdä ratkaisuja. Soitin Merimuseon kokoelmavastaavalle Timo Kuntulle ja näimme molemmat loogisena pisteenä osien paluun Suomenlinnaan. Suomenlinnan hoitokunnan arkkitehti Tuija Lind suhtautui palautukseen suurella sydämellä. Timon kanssa ajateltiin että osille kunniakas loppu olisi polttaa ne seuraavan vuoden juhannuskokossa. Mereen niitä ei voi enää palauttaa, sillä ne ovat niin ravistuneita ja kuivuneita etteivät ne enää edes uppoa.
Asiasta nousi kuitenkin keskustelua Tuijan kanssa, ehkä muitakin vaihtoehtoja voisi olla olemassa? Mietin ympäristötaideteosta jossa osat voisivat muistuttaa kaiken katoavaisuudesta, luonnossahan kaikki kiertää...
Minna
 |
| Kotiinpaluu alkoi pakukyydityksellä ja tukevilla kanto-otteilla Jessen kainalossa. Kuva Minna Koivikko. |
 |
| Laiturilla Jesse ja Päivi vielä harjasivat osia ennen veneeseen asettumista. Kuva Minna Koivikko. |
 |
| Melkein kuulee niiden kiljahtelevan kun tuttu aallonmurtaja tulee näkyviin. Osa hylyistä on vielä aallonmurtajan alla. Kuva Minna Koivikko. |
 |
| Erikoiskuljetuksen veneosuus päättyy. Kuva Minna Koivikko. |
 |
| Seuraavaksi traktori (kiitos Linkki). Kuva Minna Koivikko. |
 |
| Tuija Lind hiljentyy kaljuutin kappaleiden äärellä. Turvallinen välisijoituspaikka löytyi Suomenlinnan hoitokunnan hoitamasta luolastosta. Nyt voi taas hengittää. Kuva Minna Koivikko |
Mitä jos lahjoittaisitte ko. kaljuutin(?) kappaleet vaikka johonkin artesaanikouluun. Ne voisivat saada uuden elämän vähän samaan tyyliin kuin Sankt Nikolaistakin nostettu puutavara: pöytänä, pienoismallina, arkkuna ja valokuvakehyksinä ;-)
VastaaPoista