Muumilimsalla keli sileeks?

No heti on pakko todeta: vaikka rakas kollegani Minna oli varustautunut meripäivään mm. muumilimpparilla, sillä ei vedetty keliä sileäksi tänään(kään). Aamu valkeni harmaana, tihkuisena ja tuulisena, oli siis aika tyypillinen kesäpäivä. Mars Makalös- projektissa työskentelevät kollegat ja tuttavat Ruotsissa postasivat jo aamulla, että sukelluspäivä vietetään Karlskronan merimuseossa, eli samassa veneessä ollaan näin vertauskuvallisesti. Meillä Suomen puolella keli ei ollut ihan yhtä kamala, Tankarin eiliset lähes 18 m / s puuskat olivat laantuneet hieman ja päätimme lähteä Öjan saarten suojista kohti Larsmon (Luodon) ulkosaaristoa. Pakkasimme kuivumassa olleet sukeltimet Roosin talolla autoon ja huristelimme autolla Öjaan, Jouni kävi nostamassa veneen trailerille ja tuli myös sinne ja Eero tuli veneellä Ykspihjalasta. Oli kuulemma ollut varsin pomppuisaa kyytiä. Pakkauduimme kahteen veneeseen, minä ja Päivi Jounin veneeseen, Minna Eeron veneeseen ja sitten merelle. No, olihan tästä yksi etu. Merellä ei tullut muita vastaan ja pystyimme luotailemaan ja pyörimään samoissa paikoissa ympyrää ihan rauhassa.

Ensimmäinen tarkastettava paikka (johon näillä keleillä pääsimme) oli Stockön edustalla oleva hylky, joka oli osin pinnassa. Aika vaikuttava noin 30 m puuhylky sieltä löytyikin, ja Minna kävi ottamassa siihen lähikontaktin - tosin ilman laitteita koska vettä oli niin vähän. Ilma oli niin viileää, että merivedessä oli lämmin lillua vähän aikaa. Hylyn tarinaa ei oikein tuntenut kukaan, joten tässä on jatkotutkimuksen paikka. Sen jälkeen luotasimme saman saaren rantavesiä, sieltä olisi pitänyt löytyä toinenkin hylky, mutta yksittäisiä puunkappaleita lukuunottamatta mitään hylyltä näyttävää ei löytynyt. Sen jälkeen matka jatkui kohti Köbersgrundia, todella vaikuttavaa kivikkoista saarta, jonka rantavesistä on vuosien varrella löytynyt 1700-luvun esineistöä. Jouni kertoi, että pojat olivat joskus heitelleet rannassa leipäkiviä, ja ne olivatkin sitten kolikoita...Esineet ovat nyt kahden eri museon kokoelmissa Kokkolassa ja Pietarsaaressa. Köbersgrundet näytti todellakin siltä, että tänne ei ole tulemista. Lounaistuuli puhalsi sen verran kovaa, että tyydyimme katsomaan löytöpaikkaa kauempaa. Harmi että nyt kävi näin, mutta toisaalta tässä hommassa on ihan turha ottaa kierroksia säästä, sille ei vain voi mitään ja sitten otetaan käyttöön suunnitelma B, C, D tai E. Me mentiin tänään ehkä sillä suunnitelmalla C.

Köbersgrundetin hurjien kivikoiden jälkeen suuntasimme kohti Olavinsaarta. Saarella olevaa autiotupaa käytimme viime vuonna. Se oli vallan huikaiseva paikka missä olisi hienoa joskus saunoa. Emme rantautuneet sinne, vaan jatkoimme Hamnskärille, jonka rannalla olevaa suojaisaa poukamaa
on käytetty suojasatamana. Paikalla oli myös sukellettu aikaisemmin ja siitä oli kerrottu löytyneen mm. liitupiippu. Pohja oli varsin tasaista hiekkaa, joten toiveissa oli että hylyn kappaleet erottuisivat kaiun näytöllä hyvin. Mitään ei kuitenkaan tällä yrityksellä löytynyt ja matka jatkui jälleen. Tässä vaiheessa muistutimme jo uitettuja koiria ja varpaat olivat lukuisista villasukista jo hieman kohmeessa sormista puhumattakaan, mutta siitä huolimatta olosuhteet kuitattiin huumorilla. Tätä voi sitten tylsänä konttoripäivänä muistella eikä paikan kauneus ja vaikuttavuus vähentynyt kelin takia yhtään, päin vastoin tuulen tuiverruksessa oli helppo ymmärtää miksi täällä on kolisteltu kiville.

Muutaman tunnin veneessä istumisen jälkeen rantauduimme Remmargrundetillle, jolla on myöskin autiotupa, grillikatos ja vessa (mahtavaa luksusta). Autiotuvalla kohmetus hieman helpotti ja eväät voitiin syödä ilman, että ne on kyllästetty sadevedellä. Saari on todella kaunis ja siellä olisi hienoa yöpyä. Hieman haastavasta rantautumisesta ja kiinnittymisestä huolimatta tässä kohtaa päätettiin tehdä pieni sukellusekspeditio, Jouni oli saanut tietoa Remmargrundetin ohi kulkevan väylän vieressä olevasta hylystä tai hylyn osasta ja kaiussa näkyikin jotain, mitä ei ihan selkeästi osattu tulkita. Eero ilmoittautui vapaaehtoiseksi ja meni tarkastamaan paikkaa sukeltamalla. Sieltä ei kuitenkaan löytynyt mitään muuta kuin niitä huikeita kiviä, jotka nousevat pohjasta kuin peikon hampaat. Ei muuta kuin takaisin Remmargrundetille hakemaan saarelle jätettyä Minnaa, loppuja tavaroita ja toista venettä, ja kohti Öjaa. Nyt pitäisi vielä purkaa tämä päässä ja vedenkestävässä vihossa oleva tieto sanoiksi ja purkaa kuvat kameroista ja kännyköistä. Tässä päivän tunnelmia kuvien välityksellä!


Riikka

Kun on marinoitunut riittävästi voi vaikka naamioitua hylyn kaareksi. Etsi kuvasta yksi meriarkeologi!

Kaikuluotainkin oli välillä täynnä kiviä.

Stemuset on vaan niin niin vaikuttavia.

Rantautuminen voi olla varsinaista joogailua liukkailla rantakallioilla. Veneessä logistikoimassa yhteistyökumppanimme Jouni ja Eero.

Luonnon monimuotoisuus niin mukavasti esillä. Iik ja Nuusk.


Kuvat Riikka Alvik, kuvatekstit Minna Koivikko.